KOLME on jonkinlainen tasapainon luku. Kun kerrotaan vaikka jonkin asian ominaisuuksista, tuntuu kolmen kohdan mainitseminen siltä, että nyt on asiasta sanottu riittävän painokkaasti.
Entinen työtoverini Arto Köykkä mainitsi rippikoulumateriaaleissaan, että kolmijalkainen palli pysyy jo pystyssä. Tästä päästiin tietysti siihen, että kolme on merkittävä luku myös Jumalan suhteen.
Kolme on tosiaan kiinnostava luku, voisiko sanoa, pyhä luku. Jumalaa kuvataan kolmella. Jumala, joka on yksi, esiintyy ”kolmessa olomuodossa”, jos asia ilmaistaan vähän kömpelösti, mutta kuitenkin Jumalan olemusta tavoitellen.
KOLME on myös numero, joka ilmaantuu näkösälle tulevan sunnuntain Raamatun tekstissä (Joh. 21:15-19). Siinä ollaan Pietarin ja Jeesuksen tarinassa. Ennen Jeesuksen kuolemaa Pietarista kerrotaan, että hän on kieltänyt kolme kertaa tuntevansa ystäväänsä, elämänsä tärkeintä henkilöä.
Kun tämä suhdesotku pääsee ylösnousemuksen jälkeen selvittelyyn, korjautuu se Jeesuksen esittämällä kolmella kysymyksellä.
ITSE pysähdyn pohtimaan tällä kertaa erityisesti sitä, miten kaikkien kysymysten sisältö on kuitenkin yksi ja sama. Jeesus kysyy kolmesti saman, että ”rakastatko minua”?
”Rakastatko minua” on se kysymys, jonka ympärille useimmat asiat elämässä tuntuvat kiertyvän. Sitä kysymystä kysytään paitsi kolmesti, välillä myös tuhannesti. Kummallisten, mutkikkaiden ja vyyhteytyneiden tilanteiden takaa löytyy usein tämä yksi ja sama lanka, vaikkakin kovasti mutkalla olevana, kysymys: rakastatko minua?
JA lopuksi vielä yksi näkökulma. Rakastamisen kysymystä esitetään elämässä kaiketi kolmeen suuntaan: Se on ihmisen kysymys ihmiselle. Se on ihmisen kysymys Jumalalle. Ja kolmanneksi vielä, se on myös Jumalan kysymys… ihmisen suuntaan.
