MONI asia nykyhallituksen menossa pöyristyttää pirkkalalaista Marjo Vuorenmaata. Päällimmäiseksi huolekseen Liike Nyt -puolueen Pirkanmaan piirin ja Pirkkalan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja nimeää maan taloustilanteen.
”On käsittämätöntä, että yhteiskuntaa on yritetty pitää yllä velan otolla. Perustallaajakin tajuaa, ettei pankista voi hakea lainaa loputtomiin ja elättää sillä itseään”, Vuorenmaa sanoo.
Talous onkin tärkein asia, jotka Vuorenmaa haluaisi laittaa kuntoon, jos hänen äänisaaliinsa riittää tulevissa eduskuntavaaleissa nyt-liikkeen kansanedustajan pestiin. Tärkeimmät työkalut tähän ovat leikkaukset ja työllisyysasteen nosto.
Vuorenmaa rajaa heti kättelyssä koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut leikkausten ulkopuolelle. Sen sijaan työttömyys-, asumis- ja puoluetuissa on hänestä paljon ilmaa.
Ansiosidonnaisen työttömyystuen enimmäisajan Vuorenmaa kutistaisi 200 päivään eli puoleen nykyisestä. Lisäksi hän panisi ay-liikkeen osingot verolle. Muilta osin Vuorenmaa ei turvautuisi veronkiristyksiin.
MYÖS yrittäjien asia on Vuorenmaalle sydäntä lähellä. Lapualaislähtöinen Vuorenmaa on toiminut ennen yrittäjänä, ja nykyään hän seuraa yrittäjyyden maailmaa aviomiehensä työn kautta. Vuorenmaa kuvailee yrityksiä yhteiskunnan yhdeksi peruspilariksi.
Pienten ja keskisuurten yritysten asema on hänestä nykyisellään heikko.
”Jos yksinyrittäjä haluaa palkata toisen työntekijän, se maksaa paljon. Ja jos kyseinen työntekijä jääkin pian sairaus- tai vaikka äitiyslomalle, se jää yrittäjän riskiksi. Tähän tarvittaisiin valtion takausta”, Vuorenmaa sanoo.
Yrittäjien elämää helpottaisi myös, jos paikalliseen sopimiseen olisi paremmat mahdollisuudet.
”En ymmärrä sitä, että ay-liikkeellä on valta määrittää niin paljon, mitä työpaikoilla tehdään. TES-sopimus voi jopa torpata työntekijän palkkaamisen tilanteessa, jossa sekä työnantajalle että työntekijälle sopisi työehtojen määrittely paikallisesti. Järkevää joustavuutta pitäisi löytyä enemmän.”
HENKILÖKOHTAISESTI Vuorenmaalle tärkeä aihe on nepsy-lasten perheiden tukeminen. Vuorenmaa jäi kymmenisen vuotta sitten kotiäidiksi, kun perheen esikoisella todettiin neuropsykiatrisia haasteita. Sittemmin hän on vetänyt esimerkiksi vertaistukiryhmiä nepsy-lasten vanhemmille.
Vuorenmaan mukaan vanhempien yleinen havainto on, että nepsy-lapset perheineen eivät kuulu suoraan minkään yhteiskunnan avun piiriin. Avun saamiseksi vanhempien pitää kääntää kivet ja kannot. Toisaalta perheiden auttaminen ei vaatisi ihmeitä.
”Jo parin tunnin vertaistukisessio voi auttaa vanhempia jaksamaan omaa arkea pari viikkoa”, Vuorenmaa toteaa.
”Joku vanhempi kerran totesi, että olisi ihanaa, kun olisi sellainen päivystysnumero, johon soittamalla saisi nopeasti lastenhoitoapua, kun kotona on tilanne päällä. Niin nopea apu on toki utopiaa. Mutta jo se auttaisi, että kunnasta löytyisi paikka, johon lapsen voisi viedä hoitoon kauppa- tai lääkärikäyntiä varten pienellä viiveellä.”