TUHKAKESKIVIIKKO aloittaa kristillisen paastonajan, joka kestää pääsiäissunnuntaihin asti. Tuhkakeskiviikon
nimi juontaa juurensa eräistä vanhoista katumuksen vertauskuvista, säkkiin pukeutumisesta ja tuhkan ripottelemisesta pään päälle.
Paastonajalla voi olla useita sisältöjä. Usein paastoon liitetään ajatus ruuasta tai tietyistä ruoka-aineista tai nautintoaineista pidättäytymisestä.
Paastonaika herättelee meitä myös etsimään uutta vastuullisempaa elämäntapaa ja luopumaan omastamme lähimmäisemme hyväksi. Elämäntyylin yksinkertaistuminen ja rauhoittuminen voi antaa tilaa ja mahdollisuuden oikeasti tärkeille asioille.
ARKI JA JUHLA eivät aina enää selvästi erotu toisistaan. Aikaisemmin juhlaa valmisteltiin pitkään ja arki oli yksinkertaisempaa. Nykyisin yhteiskunta ja me sen mukana olemme aina vauhdissa ja tavoitettavissa. Sen vuoksi yksinkertainen ruoka, elämäntyylin hidastaminen ja kuluttamisen karsiminen voivat antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen.
Kun luopuu jostain, antaa tila jollekin toiselle. Hiljaisuudelle on raivattava tilaa ja annettava mahdollisuus elpyä ja levätä. Pienistä teoista ja arkipäivän muutoksista voi syntyä merkityksellinen suunnanmuutos kohti yksinkertaisempaa elämää.
Paastonaika antaa mahdollisuuden pysähtyä elämän perusasioiden äärelle. Saamme tutkia omaa elämäämme ja jättää pois turhaa. Kristillinen paastoperinne muistuttaa meitä aina myös lähimmäisestä.
Oman sisimmän tuijottelun lisäksi tulee muistaa katsoa myös kauemmas, kohti Jumalaa ja muita ihmisiä.
IHMISEN ELÄMÄ on usein rosoista, keskeneräistä ja epätäydellistä. Siksi taakkojen jakaminen, lähimmäisen auttaminen pieninkin teoin voi saada aikaan toivon ja yhteyden, joka kannattelee läpi pimeyden kohti valoa.
