Pentti Mäkinen, liikojenleikkaaja – ei liikoja työpaikkoja vaihtele
– Naiset tarttee muotikenkiä.
Pentti Mäkinen hymisee nurkkauksessaan valtavan tehdassalin sivustalla. Edessään hänellä on tukku kenkien pohjia korkoineen. Edessään hänellä on myös eläkkeelle lähtö vappuna.
Harva palkallinen voi lähteä yhtä tyytyväisin mielin ja täysinpalvelleena kuin ”lärvinleikkaaja” Mäkinen. Työvuosia hänelle on yhden ja saman työnantajan palveluksessa kertynyt peräti 50.
Vuonna 1933 solmittu työsopimus Palmrothin kenkätehtaan ja pirkkalalaisen Pentti Mäkisen välillä on kasvanut melkoisesti korkoa korolle.
14-vuotias, tavattoman ujo nuorukainen aloitti uran luomisen samasta kuin niin monet muutkin: juoksupoikana.
– Tehtaan prokuristi piti wienereistä ja hän laittoi minut hakemaan niitä Pereen kaupasta. Hän kehotti ottamaan lainaksi pyöränsä pihalta, mutta niin ujo olin, etten tullut tunnustaneeksi puuttuvaa pyörälläajotaitoani. Otin pyörän ja jotenkin laskin mäen sen kyydissä, Pentti Mäkinen muistelee vuosikymmenien takaisia asioita.
Tehtaan prokuristi piti wienereistä ja hän laittoi minut hakemaan niitä Pereen kaupasta.
Pentti Palmroth, ensimmäinen johtaja, muisti aina merkkipäivinä työntekijöitä, mutta lahjaveron tulon myötä tapa oli lopetettava. Hän oli jämpti ja nuuka mies, mutta myös oikeudenmukainen ja huolehtivainen. Aina ohikulkiessaan hän taputti selkään. Hänelle saattoi toimittaa asiansa.
Palmrothin kengät ovat vuosien saatossa muuttuneet melkeinpä käsitteeksi. Lärvinleikkaaja Mäkinen on osa lenkistä, joka on luonut käsitteen kauniista, kestävästä, hyvin tehdystä ja mukavasta naisten muotikengästä ja saappaasta.
– Viisikymmentä vuotta sitten tehtiin vain kenkiä ja vain suomalaisesta nahasta. Ne olivat niin tukevatekoisia, ettei niitä saanut rikki millään. Eiväthän ne olleet silloin niin siroja kuin nykyisin. Nahka oli niin jäykkää. Kultamitalikenkiä täällä tehdään.
Juttu on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 17.2.1983.
