IHMISEN tulee kokea olevansa pieni. Tämä on eri asia kuin kokea olevansa mitätön tai tarpeeton. Hyvää pienuuden tunnetta kokee silloin kun näet jonkin upean luonnonmuodon tai asian. En ole pohtinut tätä koskaan syvemmin ennen kuin nyt kun katsoin tiededokumenttia hyvän elämän salaisuuksista.
Niin monta kertaa olen kokenut tuota pienuutta ollessani retkellä. En ole tarvinnut siihen kuin perisuomalaisen järven
ja metsän ja hiljaisuuden. Täysikuun talviyönä ja äänet. Vaaran päälle kiivettyä, hiki selässä virraten katson jylhiä Kolin maisemia alapuolellani ja totean olevani pieni tässä kokonaisuudessa.
OHJELMAN mukaan on tutkittu, että luonnonilmiöiden äärellä pienuutta kokeva ihminen tulee epäitsekkäämmäksi, ajattelee enemmän luonnon hyvinvointia ja jopa kirjoittaa nimensä pienemmillä kirjaimilla.
Asiaa tutkittiin viemällä ihmisiä pois valosaasteesta katsomaan kirkasta tähtitaivasta ja linnunrataa. Samalla seurattiin asian vaikutusta mielenterveyspotilaiden kuntoutumiseen ja näillä kokemuksilla oli samanlaisia vaikutuksia kuin mielenterveyslääkkeillä.
Mitä enemmän metsää on lähellämme, sitä helpommin sitä lääkettä pääsee jokainen käyttämään ilmaiseksi. Sen lisäksi sen voi valjastaa tuomaan rahaa kuntiin turismin muodossa. Ovatko japanilaiset kiinnostuneita lomamatkallaan suomalaisista moottoriteistä ja teollisuusalueista vai metsistämme, sinisistä järvistämme ja kaikille avoimista nuotiopaikoista?
Ei puut, vedet, vuoret tarvinneet meitä mihinkään. Mutta ihminen saa kaiken ruokansa,
juomansa ja lämmön luonnosta.
OLEMMEKO muuttuneet luonnon suhteen niin välinpitämättömiksi sen takia, että emme enää päivittäin koe pienuutta? Olemme jokaisen asian kuningas ja päällikkö, määräämme tahdin ja missä minkäkin eliön tulee elää tai kuolla. Kymmenen minuuttia nopeampi moottoritie on tärkeämpi.
On vaarallista kuvitella, että voimme elää jotenkin luonnosta erillään, kuluttaa sitä surutta kuin se olisi täällä vain ihmistä varten. Se kalahtaa jälkipolviemme nilkkaan. Jos ajatellaan aikojen alkua, niin luonto tuli vallan hyvin toimeen ilman
ihmisen toimintaa. Ei puut, vedet, vuoret tarvinneet meitä mihinkään. Mutta ihminen saa kaiken ruokansa,
juomansa ja lämmön luonnosta.
Tunturilla, metsäjärven äärellä tai tulivuoren purkausta katsellessa, vaikkakin vain telkkarista, arkiset ongelmat palautuvat aina oikeisiin mittasuhteisiinsa. Islannin tulivuoret vetävät aina purkautuessaan tuhansia ihmisiä kokemaan pienuutta. Laavaa virtaa kilometreittäin, minne haluaa, tuhka leijuu, minne tuulet puhaltavat ja ihminen ihmettelee ja sopeutuu.
YRITÄN olla positiivinen. Luontokin sopeutuu. On löydetty jääkarhun ja harmaakarhun risteytyksiä. Nämä pennut sulattavat suolissaan muutakin kuin hyljettä ja selviytyvät siten, vaikka jäätikkö pienentyy.
Jostain ovat myös kaikki vihreä saanut uuden alkunsa jääkausien jälkeen, yksi pieni siemen, joka säilyi pakastimessa, kunnes aurinko jälleen sulatti maan, ponnisti sirkkalehtensä kohti valo. Mahdollisesti voikukka.
