SOTE-uudistuksen tavoitteiden toteuttaminen on jäänyt hyvinvointialueiden vastuulle. Uudistukseen lähdetään kuitenkin taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Soten lisärahantarpeeksi on arvioitu 7 miljardia vuoteen 2028 mennessä.
Rahoitusmalli ei huomioi palkkojen harmonisointitarvetta, alimitoitettua ICT-kustannuksia, palkkakustannusten nousua eikä sinänsä tarpeellista hoitajamitoituksen parannusta. Lisää haasteita sekä soten että valtion talouteen on ilmaantunut sen jälkeenkin.
Osa hyvinvointialueista on jo lähtökohtaisesti elinkelvottomia.
Rahoituksen määräytymisperusteissa on valuvikoja. Palvelutarpeen kasvun huomioiminen ainoastaan 80-prosenttisesti aiheuttaa haasteita väestön ikääntyessä ja todellisen palvelutarpeen kasvaessa. Tiukkeneva talous pakottaa valitsemaan ketä tai mitä hoidetaan ja millä perustein. Palvelutarpeen kasvu onkin resursoitava täysimääräisesti myös ensimmäisten kahden vuoden jälkeen.
Rahoitus perustuu pääosin jo kirjattuihin potilastietoihin, joten tarvevakiointi ei huomioi hoitamatta jäänyttä palveluntarvetta.
Sote-palvelujen käyttötietoon perustuva rahoitusjärjestelmä voi ylläpitää tai jopa lisätä terveyseroja.
Väestökerroin vääristää rahoitusta, koska se ei kohtele erilaisia väestöpohjia oikeudenmukaisesti. Ikääntyvät alueet ja väestökatoalueet kärsivät. Tämä kärjistää alueellisia terveyseroja, mikä on täysin vastoin uudistuksen tavoitteita.
Lisäksi työterveyden erilainen kattavuus eri alueilla. Alueilla, joissa on paljon pätkätyöläisiä tai työttömiä, käytetään enemmän julkisia palveluja kuin sellaisilla, joissa väestö on enimmäkseen työterveyden parissa. Tämä vaikuttaa myös piilossa olevaan palvelutarpeeseen.
Rahoitusmallista puuttuu riittävät taloudelliset kannustimet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
Väestökertoimen painoarvoa onkin tasattava ja kartoitettava työterveyden parissa olevien määrä suhteessa julkisten palvelujen varassa oleviin.
RAHOITUSMALLISTA puuttuu riittävät taloudelliset kannustimet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Ellei tähän panosteta, mitkään resurssit eivät riitä.
On nurinkurista, että hyvinvointialue saa sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi väestö on. Kannuste ennaltaehkäisyyn siis puuttuu. Kunnat voivat osaoptimoida säästämällä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HyTe) palveluista, koska lasku ongelmien pahenemisesta siirtyy hyvinvointialueelle.
Tuloksellisesta ja vaikuttavasta hyte-toiminnasta pitää palkita kuntien ja hyvinvointialueen lisäksi myös kolmatta sektoria ja yrityksiä.
Vuosien 2021 ja 2022 sote-kustannusten mukainen summa kunnilta siirtyy hyvinvointialueelle.
Mitä pienemmät sote-menot noina vuosina, sitä vähemmän rahaa siirtyy hyvinvointialueelle. Osassa kunnista onkin tehty tietoista alibudjetointia ja hoivavelan purkamista ei ole kiirehditty viimeisten vuosien sote-menojen alas painamiseksi. Hyvinvointialueille on siis siirtymässä liian vähän rahoitusta. Siirtolaskelmat olisikin pitänyt tehdä koronaa edeltäviltä ns. normaalivuosilta, jolloin ei myöskään olisi painetta sote-menoilla kikkailuun.
Hyvinvointialueilla on kannustin käyttää kaikki saamansa rahoitus. Kannuste panostaa palveluihin on, mutta kannusteita säästää ei ole. On luotava malli, jossa hyvinvointialue voi käyttää mahdollisen ylijäämän esim. toiminnan kehittämiseen. Myös työntekijöitä on palkittava kustannustehokkaista ja laadukkaista toimintamalleista.
Alun perin myönnetty rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vastaamaan todellisuudessa syntyneitä kustannuksia. Tämä synnyttää vahvan kannustimen käyttää myönnetyt resurssit viimeistä euroa myöten. Valtion on nimittäin vaikea seurata syntyvätkö ongelmat huonosti järjestetyistä palveluista vai tekijöistä, joihin alue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Lakisääteiset palvelut on kuitenkin tuotettava, vaikka rahat olisivat lopussa. Joten valtio joutuu myöntämään lisäresursseja.
Vuokratyöfirmojen lisääntyvä käyttäminen nostaa kustannuksia huomattavasti. Työntekijöitä irtisanoutuu ja hakeutuu vuokratyöfirmoille parempien palkkojen ja työolojen houkuttelemina. Joten työolot, palkkaus ja johtaminen on saatava siihen kuntoon, että vakituinen työsuhde on työntekijälle parempi vaihtoehto.
Alueiden mahdollisuudet käyttää joustavasti yksityisten ja järjestöjen palveluja, ei ole riittävää. Kela-korvausten leikkaus toimii vastoin uudistuksen tavoitteita. Hoivavelan purkamiseen korvausta pitäisi päinvastoin korottaa tilapäisesti ja lisätä palvelusetelien käyttöä.
Suurten puolueiden sopima ryhmäraha on ylimääräistä piilopuoluetukea. Aluevaltuutetut saavat jopa 6 000 euroa vuodessa jokaisesta valtuutetusta. Rahalla pyritään sementoimaan puolueiden valta-asemaa. On luotava kannuste, jossa ryhmärahoja kohtuudella myönnetään vain, mikäli hyvinvointialueen budjetti jää ylijäämäiseksi.
KD ensimmäisenä puolueena julkaisi Riitta Kuismasen laatiman Soten korjaussarjan taloudesta syksyllä. Ohjelma kokonaisuudessaan www.kd.fi.
Riitta Kuismanen
Sote-alan opettaja, aluevaltuutettu (kd)
Eduskuntavaaliehdokas
Pirkkala
