PIRKKALAINEN julkaisee vuodenvaihteessa uudelleen kuluneen vuoden parhaita juttuja. Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 15.10.2022.
-Bensa haisee. Tulee kohti!
Nämä olivat Pirkkalasta kotoisin olevan Mikko Kähkösen ensimmäiset sanat, kun hän 16-vuotiaana heräsi kuukauden koomasta pahan auto-onnettomuuden jälkeen.
Kähkönen oli syyslomalla vuonna 2006 lähtenyt Muurameen tapaamaan kavereitaan. Keskiviikkona 18. lokakuuta he lähtivät porukalla vaihtamaan talvirenkaita ystävän autoon Jyväskylään. Tie oli jo paikoin jäässä ja kun ystävä lähti ohittamaan toista autoa, auto lähti käsistä.
-Istuin takapenkillä, kun auto luisui vastaantulevien kaistalle takakulma edellä ja törmäsi vastaantulevaan autoon, Kähkönen kertoo.
-Minut vietiin ambulanssilla Jyväskylän keskussairaalaan ja sieltä nopeasti pääalueen vammoihin erikoistuneeseen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Kuskina ollut ystäväni kuoli sairaalassa saamiinsa vammoihin. Omille vanhemmilleni soitettiin Jyväskylän keskussairaalasta, että poikaa lennätetään juuri lääkintähelikopterilla kohti Kuopion yliopistollista sairaalaa. Pian isäni soitti Kuopioon ja sai kuulla, että olin syvässä tajuttomuudessa ja tilani oli kriittinen.
Kähkönen ei kuitenkaan menehtynyt ja seuraavan kuukauden ajan häntä pidettiin koomassa, jotta aivojen turvotus laskisi ja aivot saisivat levätä.
Kähkönen on 13-lapsisen perheen kuopus ja hänen perheensä vietti sairaalassa valtavasti aikaa. Kähkönen uskoo, että sillä oli merkittävä rooli hänen paranemisessaan.
-Teho-osastolla ollessani huoneessani ei saanut olla vierailijoita öisin, mutta sen jälkeen, kun minut siirrettiin teholta neurokirurgisen osaston jälkeen Pirkkalan terveyskeskukseen, isäni tai yksi isoveljistäni oli luonani myös öisin. Isäni Pentti on ollut venäjän ja ruotsin kielen opettajana 38 vuotta, joista viimeiset 28 hän on opettanut Pirkkalan yhteislukiossa. Isäni on ollut aina aivan mahtavana tukena minulle ja hän ei missään vaiheessa luopunut toivosta toipumiseni suhteen.
KUN Kähkösen olo alkoi vähän kohentua, seurasivat uudet haasteet. Kaikki piti opetella uudestaan ja tunteet heittelivät laidasta laitaan. Se oli lääkäreiden mukaan tavallista vaikean aivoihin kohdistuneen vamman jälkeen.
Myöhemmin lääkäri totesi, että vain häviävän pieni osa ihmisistä selviää vastaavanlaisesta onnettomuudesta. Kähkönen kuului tuohon pieneen prosenttiin, mutta onnettomuuden seurauksena hän sai pysyvän vaikean aivovamman. Tästä huolimatta hän kirjoitti ylioppilaaksi vain vuotta myöhemmin kuin ikätoverinsa.
-Itselleni tämä on ollut tärkeä saavutus. Toinen on se, että pystyin tarpeeksi toivuttuani suorittamaan myös ajokortin. Kolmas merkittävä asia, josta olen elämässäni ylpeä, on oma perheeni. Minulla on vaimo Johanna ja pieni Viljami-poika, jonka kanssa minulla on erityisen läheiset välit. Vaimoni ja poikani tuovat elämääni jatkuvuutta ja valtavasti onnellisuutta.
Kähkösen haaveena oli jo peruskoulussa tehdä työkseen jotakin äidinkieleen liittyvää, eikä kolari sammuttanut tätä unelmaa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän aloitti opiskelemisen avoimessa yliopistossa. Keskittyminen oli kuitenkin vaikeaa ja lopulta hänen oli luovuttava opinnoistaan. Asioiden aloittaminen, voimavarojen riittäminen ja keskittyminen ovat edelleen haasteellisia.
-Lisäksi minulla on voimakasta väsymystä ja ajoittain myös muistihäiriöitä. Perusasiat ovat raskaita, kuten suihkussa käyminen ja aamiaisen tekeminen. Toiminnalliset kykyni ja ajatteluni ovat aivovamman myötä hidastuneet.
Nykyisin Kähkönen käy silloin tällöin kouluilla puhumassa liikenneturvallisuuden tärkeydestä koululaisille ja opiskelijoille.
-Koen selviytymistarinani kertomisen mielekkäänä ja tärkeänä. Kaikesta voi selvitä, kun vain pitää toivoa yllä. Haluan vaikuttaa asioihin puhumalla.
Istuin takapenkillä, kun auto luisui vastaantulevien kaistalle takakulma edellä ja törmäsi vastaantulevaan autoon.
Mikko Kähkönen
AUTOILIJANA Kähkönen itse on tarkkaavainen.
-Ajaminen vaatii aina vastuullisuutta ja virkeyttä. Kiire voi loppua kuin seinään eli on oltava rauhallinen myös silloin, kun aikaa on rajallisesti, hän muistuttaa.
-Itselleni on edelleen mahdotonta istua auton takapenkillä. Minut valtaa silloin täydellinen pakokauhu ja ahdistus.
Kaikista haasteista huolimatta Kähkönen suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti ja myönteisesti.
-Toivon, että ihmiset kunnioittavat lähimmäisiään. Tämä on tärkeää ottaa huomioon myös liikenteessä. Kun liikutte, oli kulkuväline sitten sähköpotkulauta, pyörä, mopo, mopoauto tai auto, muistakaa kunnioittaa liikennesääntöjä. Niitä ei ole kehitetty turhaan, hän kiteyttää.
