”ETHÄN muuta kitaran virettä.” Sydämen kuvalla varustettu lappu varoittaa kaikkia, jotka vierailevat Anna Sippolan ja Sami Saarisen keittiössä ja silmäilevät nurkkaan ripustettua kitaraa.
Keittiökitaraksi nimetyn soittopelin pitää olla valmis käyttöön heti, kun innoitus iskee. Ja aamiaispöydässä se iskee usein. Entiseen pankin taloon remontoidussa asunnossa Tampereen Härmälässä ei mene käytännössä päivääkään, etteikö musiikki soisi.
Kun Saarinen ja Sippola tapasivat pari vuotta sitten Tinderissä, he huomasivat ilokseen molempien olevan intohimoisia musiikin harrastajia. Paljasjalkaisella tamperelaisella Saarisella oli takanaan useita bändiprojekteja. Etelä-Pohjanmaalta tyttärensä lukio-opintojen perässä Tampereelle muuttaneella Sippolalla on taustaa muun muassa pianon ja kuorolaulun parissa.
”Kumpikaan ei ajatellut, että kumppanin täytyy ehdottomasti olla musiikista kiinnostunut, mutta se oli iso plussa. Ja nyt me teemme musiikkia yhdessä päivittäin”, Sippola sanoo.
JO ENNEN yhteen muuttoaan pariskunta alkoi säveltää ja sanoittaa biisejä yhdessä. Alkuvuodesta 2022 lähtien työn hedelmistä ovat päässeet nauttimaan muutkin, kun kaksikko alkoi julkaista kappaleitaan Youtubessa.
Sippola&Saarinen-kanavalle ladattuja akustisia biisejä yhdistävät suomeksi lauletut, usein haikeat tarinat. Kuuntelijat ovat verranneet niiden herkkyyttä Juha Tapion tuotantoon.
Musiikin kuuntelijoina Sippola ja Saarinen luonnehtivat itseään muun muassa bluesin ja progressiivisen rockin ystäviksi.
”Mitä dramaattisempi kappale, sen parempi”, tiivistää Sippola.
Duon omissa kappaleissa on kuitenkin rohkaiseva sanoma. Sanoituksissa kannustetaan niin elämäänsä pettynyttä aikuista kuin yötä pelkäävää lastakin.
SIPPOLA ja Saarinen tekevät musiikkia päivätyön ohessa, mutta tavoitteellisuutta hommasta ei puutu. Uusien biisien julkaisussa pyritään pysymään itse päätetyssä aikataulussa, ja sävellysten ja sanoitusten laadussa ”ihan hyvä” ei kelpaa.
”Emme ole itse pyrkimässä isoille lavoille, mutta meillä on ideana, että jos saisimme joskus myytyä kappaleitamme artisteille esitettäviksi”, Sippola paljastaa.
Youtube-kanavan pari toivoo toimivan portfoliona tulevaisuutta varten.
UUDET laulut saavat tyypillisesti alkunsa jommankumman päässä pyörivästä melodiasta. Sävelmän hahmotuttua mietitään sanoitukset. Toisinaan toinen tekee kappaleen alusta loppuun itse, toisinaan Saarinen vastaa melodiasta ja Sippola sanoituksista. Kummankin lauluääni pääsee käyttöön.
”Sanoisin, että kappaleissamme näkyy enemmän Samin kädenjälki”, Sippola pohtii.
”Mutta minä en saa ikinä hiottua sanoituksia täysin loppuun asti. Siihen tarvitaan Annaa”, Saarinen lisää.
Äänityspaikkana toimii makuuhuone, jonka akustiikkaa parannetaan ripustamalla kattoon esimerkiksi vaatteita henkariin roikkumaan. Laulu ja kitara otetaan purkkiin kerralla, ja jälkeenpäin voidaan lisätä joukkoon muita soittimia.
Miksaajana toimii Sippolan tyttären ääniteknikkoystävä. Myös Sippolan tapahtuma-alalla työskentelevä tytär kertoo toisinaan näkemyksensä kappaleista.
MUSIIKIN tekemisessä oman kumppanin kanssa on muutamia erityispiirteitä.
Kumpikin suhtautuu lauluntekoon vakavasti, ja yhteisen musiikinteon alkuvaiheessa biiseihin liittyvistä päätöksistä piti välillä kiistelläkin. Yhteinen sävel parilla on kuitenkin ollut alusta asti.
Vaikka Sippola&Saarisen sanoitukset eivät kerro suoraan pariskunnan elämästä, joskus niiden kautta oppii uutta toisesta.
”Nykyään olen jo tottunut Samin sanoituksiin, mutta välillä vieläkin yllätyn, että ’vau, sinä koet tuon asian noin’”, Sippola sanoo.
Duon toistaiseksi liikuttavimpiin lauluihin kuuluu Housujen kokoinen uni, joka syntyi unilauluksi Saarisen pienelle pojalle.
”Poika ei tosin tykkää siitä yhtään. ’Mä olen kuullut tän jo’, hän sanoo, jos yritän laulaa sitä tuutulauluna. Ehkä hän arvostaa sitä joskus vanhempana”, Saarinen hymähtää.
MUSIIKIN tekeminen yhdessä on ennen kaikkea mukavaa ja palkitsevaa. Silloinkin, kun kappaleiden aiheet uivat tummissa vesissä.
”Seuraava biisimme on… Mietimme, että voiko sitä edes julkaista näin joulun alla”, Sippola naurahtaa.
”Se on masentavin biisimme tähän asti. Annaa itketti sen sanoja tehdessä”, Saarinen sanoo.
