PERHEELLEMME on muodostunut tavaksi järjestää sukulaisille aattona tunnelmallinen joulujuhla. On jouluateria kynttilänvalossa, yhteislaulua sekä joulukuusi lahjoineen. Kun nyt jälleen kutsuin sukulaisia jouluksi kylään, lämmin vastaus oli: ”Totta kai, jos siitä ei ole liikaa vaivaa!”
Tuo vastaus oli hyvin huomaavainen, sillä joulun lähestyessä moni kantaa jo etukäteen taakkaa tulevista jouluostoksista ja ruuanlaitosta. Kaikki tietävät, että jouluna pitäisi keskittyä yhdessäoloon ja iloita siitä mitä on. Usein se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Joulun puitteet ovat tärkeät, mutta puitteet nousevat helposti keskiöön.
NÄIN KOLMATTA adventtia elettäessä kirkkovuodessa muistellaan Johannes Kastajaa, jonka elämäntehtävä oli raivata tietä Jeesukselle. On viisautta siinä, että Jeesuksen tien raivaajaa muistetaan joulun alla. On nimittäin monia tapoja tehdä sydämessään tilaa Vapahtajalle.
Jos et halua laittaa joulua saati hikoilla jouluruuhkassa, niin hyvä. Herramme syntyy hiljaisuudessa, vaatimattomissa oloissa, kaukana ympäröivän yhteiskunnan normeista, pieneen talliin. Samoin jos haluat laittaa joulua, kutsua vieraita ja antaa lahjoja, niin hyvä. Herramme toimii meidän ihmisten kautta, siinä miten laitamme kortemme kekoon toistemme puolesta, muistamme ja ilahdutamme.
EI LIENE yhtä oikeaa tapaa viettää joulua. Ydinasioihin voi päästä montaa reittiä. Me järjestämme tänäkin vuonna aaton joulujuhlan kaikesta hössötyksestä huolimatta, sillä se tuo iloa meille ja läheisillemme.
Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja niin on myös monia tapoja herkistää mieli ottamaan Vapahtaja vastaan. Paras tapa raivata tietä Vapahtajalle on järjestää sellainen joulu, jossa on hyvä olla, on se sitten puuhaamista tai hiljaisuutta.