KOIRANPENTU Manu sinkoilee ympäri vanhan omakotitalon puutarhaa Tampereen Härmälässä.
Vuoden vanha borderterrieri hankittiin paikkaamaan koiran mentävää aukkoa näyttelijä Sanna Majanlahden perheessä, kun edellisen koiran kuolemasta oli kulunut pari vuotta. Sen kauempaa ei koiratonta elämää olisi jaksanut, Majanlahti kertoo.
Koiraihminen oli tiettävästi myös Sylvi Kekkonen, Urho Kekkosen puoliso ja kirjailija.
Niin, tässä järjestyksessä hänet usein esitellään – ensisijaisesti presidentin puoliso, vasta sen jälkeen kuuden teoksen kirjoittaja ja suomalaisen kirjallisuuselämän edistäjä.
Urho saa kuitenkin väistyä taka-alalle, kun Majanlahti astuu Sylvi Kekkosen kenkiin näytelmässä Vahvaksi oppinut on sisältä hauras. Majanlahden käsikirjoittamasta, pääosin freelance-voimin toteutetusta näytelmästä nähdään toistaiseksi viimeinen esitys ensi viikolla Tampereella. Sunnuntaina 27. marraskuuta sen voi nähdä myös Valkeakosken Runofestareilla.
NÄYTELMÄ kertoo kahden perin erilaisen naisen ja kirjailijan – aforisti-prosaisti Kekkosen ja runoilija Marja-Liisa Vartion – ystävyydestä. Näytelmän alussa Sylvi Kekkonen saapuu perheen mökille suremaan nuorena kuollutta Vartiota. Mielessään Kekkonen käy keskusteluja kuolleen ystävänsä kanssa, ja kaksi kirjailijaa käsittelee lapsuuttaan, aviokriisejään ja kirjailijuutta.
Kekkosen (1900–1974) ja huomattavasti nuoremman Vartion (1924–1966) ystävyys on tiettävästi tosiasia. Sen sijaan suhteen yksityiskohdista tiedetään varsin vähän. Oman tulkintansa kaksikon ystävyydestä esittää kirjailija Johanna Venho historiallisessa romaanissaan Ensimmäinen nainen.
ROMAANI toimii Majanlahden näytelmätekstin pohjana. Sitä lukiessaan Majanlahti ihmetteli Sylvi Kekkosen ja Marja-Liisa Vartion ystävyyttä.
”He vaikuttavat niin erilaisilta ihmisiltä. Sylvi oli hyvin pidättyväinen, ja sanotaan, että järjestämissään kirjailijatapaamisissa hän lähinnä kuunteli nuoria kirjailijoita eikä ollut itse äänessä. Marja-Liisaa taas on kuvailtu räiskyväksi, ja hän poseerasi valokuvissa räväkästi tupakka suupielessä. Minua ihmetytti, että mikä heitä yhdisti. Johanna Venho on romaanissaan esittänyt, että erilaisuudestaan huolimatta he kaksi ymmärsivät toisiaan. Ehkä heillä oli jokin samankaltaisuus, vaikka ikä tai elämäntilanne ei yhdistänyt heitä.”
Majanlahti innostui Venhon tarinasta niin paljon, että hankki pian sen luettuaan oikeudet ja rahoituksen siihen pohjautuvaan näytelmään. Esitys harjoiteltiin muotoonsa Majanlahden olohuoneessa.
Manu-koira oli silloin vielä pienempi ja vielä innokkaampi kuin nyt. Siksi se joutui seuraamaan harjoituksia remmin päästä.
SAMASSA olohuoneessa, harjoitusten ohessa, kohoteltiin kuohuvaa Majanlahden 60-vuotispäivän kunniaksi maaliskuussa.
Monipuolisen näyttelijän ja ohjaajan vauhti ei osoita hidastumisen merkkejä. Marraskuussa sai ensi-iltansa Majanlahden ohjaama ja Kangasalan lukion opiskelijoiden esittämä Tunteellinen kone -musikaali. Tammikuussa Tampereen tuomiokirkossa nähdään toinen Majanlahden ohjaus, Tampereen ammattikorkeakoulun tulkinta Puccinin Suor Angelica -oopperasta.
”Minusta tuntuu hyvältä olla 60 vuotta. En kaipaa olla minkään muun ikäinen”, Majanlahti toteaa.
”Ikä on tuonut varmuutta siihen, että yritän parhaani niillä avuilla, mitä minulla on. Näyttelijänä olen osa ryhmää, ja ohjaajana hyödynnän sitä näkökulmaa, mikä minulla on näyttelijän työstä. Elän tätä päivää ja keskityn kulloiseenkin työtehtävään.”
Vahvaksi oppinut on sisältä hauras -näytelmän toistaiseksi viimeiset esitykset Valkeakosken kaupunginteatterin Runofestareilla su 27.11. klo 15 ja Tampereella kulttuuriravintola Kivessä (Hämeenkatu 14 B) ke 30.11. klo 20.
Jutun lähteenä käytetty myös Mikkelin seutukirjaston tietokantaa eteläsavolaisista kirjailijoista.
