OMAINEN kannattelee mielenterveyden häiriöön sairastuneen arkea ja terveydenhoitoa yhä useammin kriisiytyneiden mielenterveyspalvelujen vuoksi.
Omaisen antama tuki voi olla jatkuvaa päivittäisistä arjen asioista selviytymistä, puhumattakaan jatkuvasta varuillaan olosta sairastuneen voinnin muutosten vuoksi. Omainen toimii usein myös hoidon ja palvelujen pyytäjänä ja vaatijana, jos vain jaksaa. Omaisen apu on psyykkisesti sairastuneelle välttämätöntä.
Mielenterveysomainen kuvaa tilannetta näin:
”Mielenterveyskuntoutujan lähiomaiset uupuvat lähes poikkeuksetta. Vähäiset voimavarat käytetään arjen koossa pitämiseen ja jotenkin mennään selviämismoodilla.”
ERITYISEN haasteen mielenterveyskuntoutujan hoitoon tuovat fyysiset oireet ja sairaudet. Omaisella voi olla vaikea rooli psyykkisesti sairastuneen läheisen ja terveydenhuollon välissä: toisaalta tukea ja vaatia tutkimuksiin pääsyä fyysisten oireiden vuoksi läheisen puolesta ja rinnalla, mutta toisaalta tasapainoilla lääketieteen asiantuntijoiden arvioiden kanssa.
Mielenterveysomainen tiivistää kokemustensa perusteella asiaa seuraavasti:
”Kun mielenterveyskuntoutujalla on huonompi vaihe terveytensä kanssa, niin me omaiset kuin hoitohenkilökunta katsomme aina tilannetta mielenterveyden lasien lävitse ja epäilemme heti kaiken taustalla olevan jokin mielen hämminki. Jos läheinen oireilee pään- tai vatsakivulla, se on psyykkistä. Jos mielenterveyskuntoutuja menee lääkäriin, kirjaukset aloitetaan aina tyyliin: ’27 –vuotias syvästi masentunut mies tulee lääkäriin, koska mursi polvensa iltalenkillä’.”
TUTKIMUSTEN mukaan vakavia mielenterveyshäiriöitä sairastavien fyysisten sairauksien hoito toimii heikosti. Keskeinen syy hoidon laatuongelmiin on pirstaleinen palvelujärjestelmä.
Psykiatrialle tarvitaan osaamista fyysisten terveysongelmien tunnistamiseen, tutkimiseen ja hoitoon sekä resursseja tämän toteutumiseksi. Niin ikään perusterveydenhuollossa ja muilla erikoisaloilla tarvitaan osaamista ja aikaa näiden potilaiden tarpeiden huomioimiseen. Psykiatrian ja fyysisten sairauksien hoidon yhteistyö on olennaista.
”Vakavasta mielenterveyshäiriöstä kärsivällä on oikeus terveelliseen ja aktiiviseen elämään ja samaan fyysiseen terveyteen ja terveydenhoitoon kuin muillakin, mutta tämän periaatteen toteutumiseen on vielä pitkä matka”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaari.
