SUNNUNTAINA vietimme Mikkelin päivää. Se on kirkkovuodessa päivä, jolloin erityisesti lapset ja enkelit ovat keskiössä.
Edellisenä sunnuntaina vietimme kolmen lapsenlapseni ristiäisiä. Kolmevuotiaalle se oli kasteen vahvistaminen, koska hänet oli hätäkastettu aikanaan sairaalassa. Kaksivuotiaan ristiäisiä on jouduttu lykkäämään koronan takia. Kahden kuukauden ikäinen nuorin veljeksistä kastettiin nyt ajallaan.
Kasteessa jää aina pohtimaan lasten tulevaisuutta ja sitä, miten maailma heitä kohtelee! Lohdullista on ajatella, että samana sunnuntaina lasten kanssa muistelemme myös enkeleitä. Kristittyinä uskomme, että meillä kaikilla on oma suojelusenkeli. Heihin minäkin laitan toivoni näiden kolmen veljeksen kohdalla.
LAPSET ovat meidän tulevaisuutemme, ja tulevaisuuden varalle me usein hankimme vakuutuksia suojaksi elämän arvaamattomuudelle. Kaste ja enkelien läsnäolo pienelle lapselle ovat parhaat vakuutukset, joita kukaan meistä voi saada. Enkelit ovat aina keskellämme. Näin minä uskon. Koskaan en ole enkeliä nähnyt, mutta muutamassa elämän vaikeissa ja jopa vaarillisessa tilanteessa olen tuntenut heidän läsnäolonsa. Ne ovat olleet hetkiä, jolloin Jumalan huolenpito on tullut tosi lähelle ja auttanut pääsemään vaikean aja yli.
Meidän on hyvä muistaa enkeliämme ja kiittää Jumalaa hänestä. Samalla voimme rukoilla lasten puolesta ja toivoa, että enkelien tekemä työ riittää varjelemaan lapsia ihmisten ja maailman pahuudelta kaikkialla maailmassa. Lapsi on viaton, eikä hänen kuuluisi joutua kärsimään sodista tai aikuisten itsekkyydestä!
Oppaaksi pyhän enkelin, Hän rinnalleni suo
Jos joudun tiellä tahroihin, hän ohjaa lähteen luo
(Virsi 498:3)
