YLI 40 VUOTTA sitten vedettiin Uittamon mökillemme mustat piuhat, joita pitkin saapui valo. Olimme silloin ilmeisesti ”köyhimmät” Uittamonniemen kesämökkiläiset, mutta ensimmäiset, jotka hankkivat sähkön. Siihen aikaan useimmat olivat nimenomaan kesämökkiläisiä, eikä sähkökään kovin tavanomainen ollut.
Siitä lähtien sähkön kanssa ei ihmeemmin tarvinnut mietiskellä. Riitti kun maksoi laskut. Viime vuosiin asti kulutus ei paljonkaan tilipussia ohentanut, perusmaksut ja muut härpäkkeet olivat suuremmat. Sähkön hintoihin eivät vaikuttaneet Kekkosen kuolema, Neuvostoliiton mureneminen eikä Balkanin sodat.
Tasaisesti virtasivat watit ja laskut.
OLETAN, että tällä hetkellä ovat monet niin sekaisin sähköstä, että eivät tiedä mikä hintaista sähköä saa, jos ylipäätään saa, ja tuleeko vessaan kalliimpaa sähköä kuin keittiöön.
Itse kilpailutin sähkönhinnan sekä Uittamon mökille että Härmälänrannan kotiimme pari vuotta sitten. Hinta jäi alle viiden sentin kilowatilta, sama hinta molempiin.
Jos tavallinen puuronkeittäjä väittää olevansa tällä hetkellä kartalla sähkön hinnoittelusta ja hintakehityksestä, hän voi oraakkelina palkkatoivomuksenkin esittää miljoonina voltteina.
Vakaiden sähköaikojen jälkeen tuli mahdollistui sähkön kulutushinnan kilpailutus. Sitä kuitenkin harva puuronkeittäjä teki.
Itse kilpailutin sähkönhinnan sekä Uittamon mökille, että Härmälänrannan kotiimme pari vuotta sitten. Hinta jäi alle viiden sentin kilowatilta, sama hinta molempiin.
Kesällä saimme tarjouksen Härmälänrantaan kirjeellä noin nelinkertaisella hinnalla ja Uittamoon tekstarilla kuusinkertaisella hinnalla. Kyseessä on siis samalla asiakkuudella oleva yhteinen sopimus.
Pari pitkää puhelua ei muuttanut tarjousta, mutta sähköpostit myynti- ja toimitusjohtajalle muuttivat. Tarjoushinta harmonisoitiin alimpaan hintaan. Tämä kuvastaa vain sitä, että sähkön hinnoittelu on mennyt villiksi. Enää edes kauhistella isoja sähkön siirtohintoja.
JOS SUOMESSA olisi vain yksi valtiollinen sähkönselittäjä, yksinkertaista olisi sähködiktatuurissa. Montako selitystä olet kuullut sähkön hinnasta? Arvaan; monta.
Ainoa selkeä asia lienee, että sähköä myydään huutokaupalla pörssissä ja hinta vaihtelee tunneittain. Pörssi on pohjoismainen Nord Pool, mutta käytännössä iso osa Eurooppaa kuuluu siihen.
Siihen loppuu maalaisjärki, älkää lähtekö selvittämään enempää, sillä maassamme on kova hoitajapula. Vastaan tulee käsittämätön termistö futuurihinnoista johdannaistuotteisiin.
ITSE EN ymmärrä mitä auttaa Suomen omavaraisuus sähkön suhteen, kun sähköä virtaa muille markkinoille pörssin kautta, eli sinne missä on pulaa. Ei taida auttaa, vaikka jo 13 vuotta myöhässä oleva Olkiluoto 3 saataisiin tuottamaan luotettavasti.
Nyt maksetaan sodan hintaa. Se on kuitenkin osatotuus. Sähkön hinnassa joku kasvattaa omaa pörssiään ja jotkut vaipuvat ahdinkoon, yritykset ja puuronkeittäjät.
Miljardit liikkuvat maailmalla kuin Afrikan Tähden leikkiraha. Homman viimeistelee maalaillut sähkökatkot, joista osa kansaa rakentaa jo etukäteen pelkokertoimia.
VIELÄ kysyn, mistä tietää saako kotiinsa esimerkiksi vesivoimasähköä vai tyynenä päivänä tänne Puolasta humahtavaa kivihiilisähköä?
Sähkö on mystinen asia. Kyllä palaa puurokattila pohjaan!
Kirjoittaja on Pirkkalaisen kolumnisti, Härmälänrannan talvi- ja Pirkkalan UIttamon kesäasukas.
