JOITAKIN vuosia sitten pirkkalalainen Jenni Virta huomasi olevansa fyysisesti heikossa kunnossa.
Virta, 29, kilpaili nuorempana SM-tasolla cheerleadingissa. Kilpaurheilu-uran jälkeenkin elämää tahdittivat säännöllinen treenaaminen ja ruoka-annosten koon ja laadun tarkkailu.
Sitten tuli uupumus, ja liikkuminen jäi kokonaan.
”Minusta tuli erittäin huonokuntoinen. Ei ollut fiilistä lähteä liikkumaan, ja somessa nähdyt treenivideotkin vain ahdistivat”, Virta kertoo.
Kun hän yritti aloittaa säännöllistä liikkumista uudestaan, hän kompastui joka kerta liian koviin tavoitteisiin. Treenaaminen ei onnistunut enää samalla intensiteetillä kuin ennen.
Vähitellen, yrityksen ja erehdyksen kautta, Virta kuitenkin sai jälleen kiinni säännöllisestä liikkumisesta. Hän kuvaa tärkeimpänä oivalluksenaan sitä, että vähemmän on enemmän. Jo kerta viikossa kevyttä liikuntaa on enemmän kuin ei kertaakaan.
SAMAA ajatusmaailmaa Virta haluaa välittää muillekin pirkkalalaisille. Hän on alkukeväästä lähtien vetänyt Kurikassa ”erittäin huonokuntoisten treeniryhmää”, jossa tehdään kevyitä voimaliikkeitä pääosin ilman apuvälineitä. Punnerrukset tehdään seinää vasten, kyykyt eivät ole syviä, yhdellä jalalla tasapainoillessa tutustutaan oman kehon mahdollisuuksiin.
Kohderyhmänä ovat aikuiset, joilla ei ole koskaan ollut liikuntaharrastusta tai joilla liikunta on jäänyt jostain syystä kokonaan pois elämästä. Ryhmän tarkoitus on tuottaa liikkumisen iloa, onnistumisen kokemuksia ja hyvää fiilistä arkeen.
Virta kokee, että ryhmälle on tilausta.
”Moni on sanonut, että ei ole olemassa paikkaa, jossa liikkumisen voisi aloittaa nollasta. Huonokuntoista voi pelottaa, jaksaako tehdä vaikkapa jonkun kuntosalin ryhmäliikuntatreenin kokonaan”, Virta kertoo.
ESTEITÄ liikkumisen aloittamiselle on monia, Virta kuvailee. Ihminen voi uskoa olevansa laiska ja ei-liikunnallinen. Joskus tällaiset käsitykset ovat peräisin muiden ihmisten ikävistä kommenteista.
”Pakko on nostaa esiin myös somen vaikutus tässä. Sosiaalisen median treenikuvasto voi innostaa, mutta voi myös lannistaa. Some esittää usein illuusioita elämästä, jota ei ehkä ole olemassakaan. Siellä ei esimerkiksi näy huonokuntoisia treenaajia juuri ollenkaan”, Virta sanoo.
Hän korostaa, että liikunnassa tavoitteet pitää asentaa kunkin oman elämäntilanteen mukaan, ilman turhaa vertailua muihin. Esimerkiksi kolmen lapsen huoltaja ja yksin asuva ihminen eivät välttämättä voi tai ehdi treenata samalla tavalla.
Virta haluaa myös kumota käsityksen siitä, että huonokuntoinen ihminen olisi aina lihava tai että lihavuus merkitsisi huonoa kuntoa. Hänen mukaansa erittäin huonokuntoisiin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä.
Virran vetämien ryhmien osallistujat ovat tähän mennessä olleet kaikki naisia, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan.
KEVÄTTALVELLA Virran treeniryhmä kokoontui Kurikan Helmen päiväkodin salissa kerran viikossa. Kesällä paikaksi on vakiintunut päiväkodin piha. Heinäkuun ryhmässä osallistujia oli vain kolme, mutta elokuussa alkanut ryhmä on täynnä kahdeksalla osallistujalla. Virta haluaa pitää ryhmät pieninä, jotta ehtii keskittyä jokaiseen osallistujaan tarpeeksi ja toisaalta että meno pysyisi rentona.
”Eilen joku osallistujista sanoi palautteena, että ’olihan minulla ne lihakset olemassa!’ Lihakset ovat kaikilla, ne pitää vain löytää liikuttamalla omaa kehoa”, Virta sanoo.
Virran mielestä ryhmissä on ollut hyvä tunnelma. Samalla hän pääsee itse toteuttamaan kiinnostustaan kokonaisvaltaiseen – fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen – hyvinvointiin.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista. Varsinkin, jos kehossa on kiputiloja mutta terveysalan ammattilainen ei ole kieltänyt liikkumista, pienikin liikunta tekee ololle hyvää.”
”Tärkeintä on, että löytää itselle mieluisan tavan liikkua. Se voi olla kävelyä, pyöräilyä tai vaikka tanssia. Jos ei ole harrastanut liikuntaa pitkään aikaan, siihen on hyvä totutella pikkuhiljaa ja tunnustella, miltä tuntuu käyttää kehoa liikunnan näkökulmasta.”
FAKTA
Jenni Virta
29-vuotias yrittäjä ja cheerleading-valmentaja
Virran Ihan tavallinen supernainen -yritys tarjoaa liikunta-aiheisia luentoja pääosin urheiluseuroille ja järjestää Pirkkalassa treeniryhmiä erittäin huonokuntoisille aikuisille
Valmistui vuonna 2019 ammattivalmentajaksi Varalan urheiluopistosta. Sitä ennen töissä kaupan alalla.
Kilpaillut aiemmin cheerleadingissa SM-tasolla. Korkein mitalisijoitus cheerleadingissa on stunttiryhmän kanssa saatu EM-pronssi Italiassa vuonna 2012.
Asuu Pirkkalan Kurikassa miehensä kanssa
