OTTAISIKO mieluummin valokuvia vai ultraäänikuvia? Kumpikin sujuu Sirpa Kolehmaiselta. Hän on valokuvausta harrastava eläinlääkäri.
Harrastus sai alkunsa kolmisen vuotta sitten, kun Kolehmainen osti uuden puhelimen rikkoutuneen tilalle. Ulkoilemassa ollessaan hän huomasi, että puhelimen kamera, niin hyvä kuin se olikin, ei kaikkeen kuvaamiseen taipunut. Havainto johti ennen pitkää kamerakauppoihin.
”Siihen mennessä en ollut ottanut kännykkää tai pokkaria kummemmalla kameralla kuvia.”
KOLEHMAINEN kuvaa eläimiä ja luontoa. Hän haluaa kamerallaan vangita sen, mitä silmällä ei voi tai hädin tuskin ehtii nähdä. Ne ovat joko niin pieniä kohteita, kuten sudenkorennon säärikarva, tai se ohikiitavä hetki, kun sääksi nappaa eväkkään vedestä.
Kolehmainen pohtiikin, että kun kameran linssin läpi tiirailee, katsoo kaikkea eri tavalla, pieniäkin asioita.
”Sitä katselee kuvauksellisesti maailmaa.”
Harrastuksen parissa näkee maailmaakin. Kolehmainen on käynyt kuvaamassa karhuja ja kotkia Kuusamossa ja hylkeitä niiden suojelualueella Sandbäckissa Saaristomerellä. Hän haaveilee Norjan-matkasta, jonka tarkoitus olisi lunnien ja valaiden ikuistaminen.
KOLEHMAINEN on syventänyt harrastustietämystään osallistumalla valokuvauskursseille.
Hän on huomannut valokuvauksen olevan sikäli antoisa vapaa-ajan viettotapa, että kuvattavaa voi ammentaa loputtomiin aina kotinurkilta alkaen. Maaseudulla asuva Kolehmainen inspiroituu alati muuttuvasta maisemasta kasveineen ja eläimineen. Naapuritkin soittelevat vinkkejä, jos meneillään on jokin luonnonnäytelmä, josta harrastelijavalokuvaajan olisi hyvä tietää.
Kuvaaminen antaa Kolehmaiselle paljon. Ollessaan sairauslomalla harrastuksensa alkuaikoina hän muistaa istuskelleensa lammenrannassa. Oli aikaa tarkkailla.
”Huomasin että kun keskittyy kuvaamaan, se on hyvä stressinpoistolääke. Ajatukset on vain siinä.”
Kolehmaisen kuvat tuovat iloa muillekin. Hän on julkaissut otoksiaan some-tilillään ja valokuvakirjoina.
”Minulla on tuttavia, jotka haluaisivat liikkua luonnossa, mutta eivät siihen enää pysty. He tykkäävät katsella kuviani.”
KOLEHMAISEN ottamia kuvia pääsee näkemään Anian kyläyhdistyksen kesäkahvilassa vielä parina sunnuntaina. Näyttely on Kolehmaisen ensimmäinen oma.
Esillä on nelisenkymmentä vedosta. Ne ovat osittain eri otoksia kuin mitä Kolehmainen viime talvena näyttelyä suunnitellessaan esillepantaviksi kaavaili. Tietokoneen kuvaohjelma jumitti muutama kuukausi sitten sillä seurauksella, että otokset ovat varmassa tallessa kovalevyllä. Niin varmassa, että Kolehmainen ei ole saanut kuvia sieltä vielä tähänkään päivään mennessä.
ELÄINTEN kuvaaminen ei ole vaikuttanut eläinlääkärin käsityksiin eläimistä. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa, villi luonto ja ihmisestä riippuvaiset eläimet.
”Toki olen välillä ottanut selvää villien eläinten elintavoista. Kuvatessa tietokin karttuu, kun ottaa selvää, minkä ötökän tai siivekkään on milloinkin kuvannut.”
Kolehmainen valmistui eläinlääkäriksi vuonna 1991 Helsingistä. Hän teki sijaisuuksia ja päivystyksiä vuodet 1989-1994 Pirkkalan lähiseuduilla.Vuonna 1996 hän ajatteli kokeilla, irtoaako elanto oman praktiikan pidolla Pirkkalassa. Sillä tiellä hän on edelleen.
Terveyssyistä Kolehmainen ei voi enää hoitaa suuria eläimiä, vaan pitää pieneläinvastaanottoa kolmena päivänä viikossa. Töitä riittää, sillä vaikka Tampereen seudulla on moninkertainen määrä eläinlääkäreitä verrattuna Kolehmaisen uran varhaisiin vuosiin, eläinlääkäreistä on pula. Yhdeksi syyksi Kolehmainen näkee sen, että nuoret eläinlääkärit eivät halua sitoa itseään kokoaikaiseen työhön.
”He tekevät osa-aikaista, koska ymmärtävät, että elämässä on muutakin kuin työ.”
Siksi vastaus jutun alussa esitettyyn kysymykseen on seuraava:
”Kyttäisin mieluummin puskissa ötököitä kameran kanssa kuin ottaisin ultraäänikuvia koiran virtsarakosta”, Kolehmainen nauraa.
Sirpa Kolehmaisen valokuvanäyttely Anian kyläkoulun kesäkahvilassa (Anian rantatie 886, Pirkkala). Avoinna sunnuntaisin 7.8. asti klo 12-16.
