TUMMAT lehdet peittävät omakotitalon pihaa Pirkkalan Haikassa. Aino Nyman kertoo niiden jääneen siihen viime syksynä.
Vaikka haravoimattomuuden syynä taisi tällä kertaa olla ajan puute eikä vakaa aikomus, havainnollistaa Nymanin piha sitä, mistä on kyse ekologisessa puutarhanhoidossa.
Rintamamiestalon pihan nurkassa nököttää risukasa, ja etupihalla odottaa kesää viime vuonna perustettu niitty. Vajan seinälle on kiinnitetty pieni hyönteishotelli, ja terassilla viimeistelyä odottaa laudoista nikkaroitu siilinpesä.
Seuraavaksi Nyman haluaisi tehdä pihaan sadevesipainanteen. Pihaan tehtäisiin muuta maata matalampi kohta, johon vesirännistä tuleva sadevesi pääsisi imeytymään. Koristeeksi painanteeseen sopivat sellaiset kasvit, jotka viihtyvät sekä kuivassa että kosteassa.
”Ilmastonmuutoksen myötä sateet lisääntyvät, ja kaupunkien hulevesiverkostotkin ovat koetuksella rankoissa sateissa. Tärkeää on, että tontilla olisi jotain imevää pintaa, johon vesi pääsee”, Nyman sanoo.
TÄTÄ NYMAN tekee myös työkseen – tarkastelee pihoja ja puutarhoja ja miettii, miten maan ja sen eliöt saisi voimaan paremmin luonnonmukaisilla keinoilla.
”Pihoilla pitäisi viihtyä muidenkin eliöiden kuin ihmisten, ettei luontokato jatkuisi”, hän sanoo.
Koko ajan tärkeämpää on myös se, miten puutarhoissa voidaan varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kuten lämpötilojen, kosteuden ja kuivuuden heilahteluihin.
Nyman on työskennellyt päätoimisena puutarhurina yhden puutarhakauden verran, siis viime vuoden maaliskuun ja marraskuun välisen ajan. Vastikään hän perusti aputoiminimen Mansen ekotarhuri, jonka nimissä hän ja kaksi muuta puutarhuria rakentavat ja suunnittelevat ihmisille ekologisempia puutarhoja.
KUKA?
Aino Nyman
- 46-vuotias puutarhuri ja yrittäjä
- Jäsen Osuuskunta Luonnosteessa, joka koostuu Ahlmanin opiston entisistä ja nykyisistä opiskelijoista
- Perustanut vastikään aputoiminimen Mansen ekotarhuri, jossa tarjoaa luonnon monimuotoisuutta tukevaa puutarhanhoitoa kahden muun puutarhurin kanssa
- Asuu Pirkkalan Haikassa miehensä, kahden lapsensa ja kissan kanssa
JOILTAIN OSIN ekotarhaus kuulostaa laiskan puutarhanhoitajan unelmalta. Vai miltä kuulostavat seuraavat Nymanin esimerkit:
Pihassa kannattaa leikata vain osa nurmikosta, ja loput ruohosta voi jättää kasvamaan pitkäksi. Silloin sinne kasvaa erilaisia kasveja ja siitä tulee hyvä elinympäristö hyönteisille.
Syksyllä kaikkia lehtiä ei tarvitse haravoida, vaan ne voi silputa ruohonleikkurilla ja jättää talveksi nurmikolle. Hajoavasta lehtisilpusta maa saa ravinteita.
Koukkujärven jätekeskukseen kuskaamisen sijaan pirkkalalainen puutarhanomistaja voi jättää oksat ja risut pihamaan nurkkaan, jolloin siili voi saada siitä pesän. Vaihtoehtoisesti puuaineksen voi koota lahopuuaidaksi: maahan lyödään kahteen riviin puisia paaluja ja niiden väli täytetään oksilla ja risuilla. Risujen raot tarjoavat pesäpaikan ja ravintoa sienille ja hyönteisille, ja hyönteiset taas ovat lintujen ruokaa. Kun oksat vuoden mittaan lahoavat ja aita alkaa madaltua, paalujen väliin voi lisätä uusia oksia ja risuja.
Nyman kertoo, että Haikkaan ollaan paraikaa suunnittelemassa lahopuuaitaa, jonne kaikki alueen asukkaat voisivat viedä puuainesta pihoiltaan.
ALKUJAAN Nymanista piti tulla äidinkielenopettaja. Jo ennen valmistumistaan suomen kielen opinnoista hän aloitti työt Tampereen yliopiston opintohallinnossa, jossa hän teki esimerkiksi viestintää ja laati sisältöä yliopiston verkkosivuille.
Työskenneltyään yliopistolla 19 vuotta hän muutti suuntaa ja lähti opiskelemaan Ahlmanin opistoon puutarha-alaa. Tämä tapahtui hieman ennen Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistymistä.
”Olin vähän yli 40-vuotias, kun lähdin yliopistolta. Mietin, että jos haluan tehdä elämäni aikana jotain muutakin kuin istua näppäimistön ääressä, niin nyt voisi olla sen aika”, Nyman muistelee.
Nymanin suvussa on puutarhureita, joten puutarhanhoito tuntui tutulta ja houkuttelevalta uran suunnalta. Opintojen aikana Nyman perusti muiden Ahlmanin opiskelijoiden kanssa monialaisen osuuskunnan nimeltä Luonnoste. Sen kautta opiskelijat pystyivät esimerkiksi laskuttamaan töitään asiakkailla.
Tätä nykyä osuuskuntaan kuuluu sekä opiston entisiä että nykyisiä opiskelijoita. Mansen ekotarhuri -aputoiminimen Nyman perusti osuuskunnan alle.
NYKYISIIN puutarhatrendeihin eivät haravoimattomat lehdet ja ajamaton nurmikko oikein sovi.
Nymanin mielestä nykyajan puutarhojen ongelma on usein liika siisteys. Nurmikko pidetään trimmattuna, pihassa ei ole pölyttäjille kelpaavia kasveja, terassi vie tilaa kasvustolta, runsas asfaltti tai kiveys estää sadeveden imeytymisen maahan, tuholaisista hankkiudutaan eroon suolalla tai torjunta-aineilla.
”Kun avaa television, mainoksissa kehotetaan hankkimaan pihalle tunnelmavaloja, sohvaryhmää ynnä muuta tavaraa. Mieluummin näkisin pihoilla enemmän elämää sinne tuovia asioita”, Nyman sanoo.
Nyman ei silti halua luoda vastakkainasetteluja puutarhanomistajien välille.
”Ihmisillä on inhimillisiä haluja, ja mukavuuteen on totuttu. Itsellänikin on pihalla monta kymmentä neliömetriä terassia. Asioita voi silti muuttaa askel kerrallaan parempaan.”
”Moni ihminen ei tiedä näistä asioista. Mutta kun niistä puhutaan enemmän, kulttuuri alkaa vähitellen muuttua.”
MUSTARASTAS istahtaa marjapensaan suojaverkon reunalle. Pihalta löytyy papanoita, ja viereisellä tiellä harppoo fasaanikukko. Jokin on nakertanut omenapuun korkeaa oksaa.
Kaikki pihan eläimet eivät ilahduta sentään ekotarhuriakaan. Nyman harmittelee myyrien tekemiä multakasoja kasvilaatikoiden vieressä.
Nymanin perheelle tuli pääsiäisenä täyteen 10 vuotta Pirkkalassa ja Haikassa. Aikoinaan Nyman ja hänen miehensä ihastuivat Haikan isoihin pihoihin.
”Emme ole lähdössä täältä mihinkään. Tämä on ihana kolkka Pirkkalaa ja Haikkaa”, Nyman sanoo.
