Spotify-musiikkipalvelussa Nuestra Unica Esperanza -laulun kuulleet ovat lähettäneet eri kanavissa Puraselle kiitoksia ja onnitteluja herättävästä ja koskettavasta kappaleesta. Tekijä saa vastata nyt tuon tuosta kysymyksiin, mistä hän on löytänyt aiheensa, ja miten hän on saanut riipaisevat sanat kohdilleen ja sävelet siivittämään syvällistä sanomaa ja sisältöä.
– Jo useita vuosia minua on vaivannut havaitsemani ilmiö: keskinäisen kunnioituksen vaje. Selvimpiä merkkejä tästä on sosiaalisessa mediassa rehottava keskustelukulttuuri, joka paljolti on tuntemattomiin ihmisiin kohdistuvaa solvaamista ja vihan purkamista tappouhkauksineen. Tällaiseen syyllistyvät hyvin monenlaisista taustoista tulevat kirjoittajat. Ihmiskunta ei näemmä ollut valmis kännyköihin eikä Internetiin, joilla voi hetkessä saattaa julkisuuteen vaikkapa lasten ja nuorten toisiinsa kohdistaman, törkeän henkisen ja fyysisen väkivallan dokumentointia, Puranen kertoo.
Ainoa toivomme -laulussa on Purasen mukaan kaikuja myös uutistarjonnasta. Se lisää niin isoissa kuin pienissä ihmisten välisissä edesottamuksissa epävarmuuden, toivottomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Ensimmäisessä säkeistössä sanotaan: ”Tahdon uskoa, että maailmassa on rakkautta / nähdä, että kaikki ihmiset ovat hyviä / tahtoisin kaikkien olevan onnellisia / vaikka tiedän, että niin ei tule koskaan tapahtumaan.”
– Kuitenkin valtaosa todellisuudestamme on sitä, että voimme lähteä kotioveltamme ihmisten ilmoille sillä perusoletuksella, että henkeämme, terveyttämme ja omaisuuttamme ei uhata. Ihmiset useimmiten uskovat perustellusti, että tuo tuntematon vastaantulija ei tahdo minulle eikä kellekään muulle pahaa, Puranen sanoo.
Kulttuurikärpäsen puraisema mies haluaa uskoa vankasti, että meitä kaikkia ihmisiä yhdistää halu välttää tuskan kokemista. Suurin osa ei myöskään tahdo tuottaa sitä toiselle.
– Kuitenkin esimerkiksi koulumaailma ja työelämä ovat kokeneet pahan voimien nousun arjessaan. Hyvyys on jotakin vanhanaikaista, nynnyä ja ei niin coolia, Puranen suree.
Taiteen kauneudesta elämänsä eväitä ammentavan Puranen mielestä se, että jos jotkut eivät tahdo hyvää, ei merkitse sitä, etteivätkö he tarvitse sitä. Hän luottaa, että keskinäisen lähimmäisenrakkauden edunsaaja haluaa mielellään olla jokainen. Haastavampaa on ilmentää, tuottaa ja toteuttaa sitä.
– Jos lähimmäisen rakastaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, kannattaa luonteessaan kehittää edes toisen ihmisen kunnioittamista suhteidemme perustaksi, Puranen kannustaa.
– Tällaisista ajatuksistani alkoi menneenä kesänä kiteytyä idea lauluun Nuestra Única Esperanza, Puranen tiivistää.
– Musiikkityyli valikoitui sieluni korvilla klassisen ooppera-aarian ja suuren jenkkiballadin crossoveriksi, ajattomaksi sekoitukseksi yhdistämään eri sukupolvia, erilaisia ja silti samanlaisia ihmisiä, Puranen kuvailee.
Sanoittaja päätti lähteä liikkeelle laulajan sisäisestä tunteesta, pienen ihmisen ”soisin kaikilla olevan asioiden hyvin” -ajatuksesta.
– Laulaja vaistoaa globaalin huolen lasten tulevaisuudesta, hän näkee sielunsa silmillä ennen kaikkea maailman äitien sydän vavisten pelkäävän kaikenlaisia pienokaisiaan uhkaavia vaaroja. Uhkia, joista suurin osa on kunnioitusvajetta potevien ihmisten aikaansaamia, Puranen arvelee.
Toinen säkeistö herättelee mammonan ja pinnallisuuden harhasta: ”Ehkä tiedät kaiken hinnan / mutta voitko tietää arvon jollekin? / Ihailet vartalon kauneutta / mutta näetkö sielun kauneuden?”
– Mitä asioita tavoittelemme koko elämämme ajan? Minkälainen on todellisen rakkauden olemus? Puranen kysyy.
Purasen mukaan haaste ei ollut keksiä sanottavaa, vaan valita, mitä ja miten ilmaisee ajatukset ja tunteet.
– Koska koin, että laulun viestin tulisi tavoittaa mahdollisimman monet ihmiset, täytyi ajatella suurta maailmankieltä: englantia tai espanjaa. Viimemainittua aloin opiskella jo vuonna 1998, mutta varsinkin vuodesta 2016 alkaen kokonaisvaltaisemmin. Onnekseni laulutekstin tarkistuksessa sain tukeutua syntyperäisen espanjalaisen, muusikkoystäväni Pepe Gonzálezin apuun – hän osaa myös suomen kielen todella hyvin, Puranen kertoo.
Puranen pitää eräänä mielenkiintoisimmista elämyksistä uuden kielen oppimisessa sitä, että oppii toisen kulttuurin ja kansan ajattelutapoja.
– Aivan kuin saisi suomalaisuuden lisäksi uuden, espanjalaisen minuuden, Puranen innostuu.
– Vastaan tulee sanontoja, joita on mahdoton kääntää toiselle kielelle täysin sanatarkasti. Tällaisia onnistuin kuitenkin välttämään Nuestran sanoituksessa, sillä suomenkielinen käännös kertoo merkityssisällön hyvin tarkasti. Suomeksi laulettavaan muotoon tekstin muotoilemisessa olisi toki kova työ, Puranen toteaa.
Puranen oli tietoinen siitä, että jokainen kuulija ei ymmärrä vieraskielistä laulutekstiä. Siksi hänen tavoitteenaan oli säveltää kaunista ja tunteikasta musiikkia.
– Taidetta, joka liikuttaa jotakin sisimmässämme jo sävelkielellään, Puranen luonnehtii.
– Saada aikaan melodia ja soinnut, joiden soittaminen vaikka vain pianolla tuottaisi iloa, Puranen jatkaa.
Laulun orkesteriosuus pauhaa oikein kunnolla kohokohdissa, kun laulajan lähes kuiskatessa läsnä on pari kolme soitinta.
– Artisti on luonut vankan aseman klassisen musiikin konserttilavoilla eri puolilla Eurooppaa, ennen kaikkea Saksassa useissa oopperarooleissa, Puranen prustelee.
Puranen ja Kaitila julkaisivat viime vuonna Saksassa Tango Málaga -albumin, joka sisältää molempien miesten sävellyksiä.
– Yllätyksekseni havaitsin, että niin teksti kuin melodian karaktääri mahdollistaa kappaleen sellaisenaan myös naistulkitsijan esitettäväksi. Toki laulutekniikan pitää olla hyvä. Melodia soveltuu oopperaäänen lisäksi myös taitavan poplaulajan laulettavaksi, Puranen miettii.
– Toivon löytäminen ja siinä eläminen on tärkeä taito kaikille. Erityisesti nuorille tätä kykyä tulisi opettaa, näköalattomuudella on suhteettoman paljon valtaa heidän elämässään.
Purasen mukaan on lukuisia esimerkkejä, miten vaikkapa jokin iskelmä on tuonut lohtua ihmiselle, joka on ollut itsemurhan partaalla.
– Mutta tuo laulu onkin muuttanut jotakin sisimmässä juuri ratkaisevalla hetkellä. Klassinen musiikki Beethovenin Ode To Joy -tyyppisine helmineen on jo luku sinänsä, Puranen sanoo.
Purasen mielestä muiden muassa radiotoimittajilla, soittolistakuraattoreilla, musiikkikustantajilla ja muilla alan vaikuttajilla on suuri vastuu siinä, kasvatetaanko kuulijakunnasta kirkonpolttajia vai palomiehiä.