Kaunis Maa ry käynnistää parhaillaan aktiivista toimintaa uudelleen. Vetovastuussa on ahkera, monipuolinen ja sitoutunut eläkeläisasiantuntijoiden joukko.
– Tiedotuksemme ja etsintäkuulutuksemme tavoitteena on kohdata ja puhutella pirkanmaalaisia mahdollisimman kattavasti. Jaamme tietoa sosiaalisessa mediassa ja perinteisissä lehdissä. Lähetämme postia yhteistyökumppaneidemme kuten Pirkan Kylät ry:n kautta.
Yhdistys on saanut yhdeltä säätiöltä apurahan, jonka turvin toiminta on nyt käynnissä.
– Toimimme sellaisten luonnonkohteiden ylläpitämiseksi, jotka jäävät virallisen luonnonsuojelun ulkopuolelle. Syynä voi olla esimerkiksi kohteen pienuus, kulttuurisidonnaisuus tai vaikkapa yhteisalue-luonne.
Nelikon mukaan yhdistys tekee konkreettisesti suojelutyötään euromääriltään pienimuotoisten sopimuksien turvin. Se neuvoo lähiluonnon hoitoa ja dokumentoi arvokkaita sopimuskohteita.
– Yhdistämme maanomistuksen, asiantuntemuksen ja luonnonsuojelun edut.
Nelikko korostaa, ettei yhdistys osta maata.
– Herätämme maanomistajissa tai asukkaissa ylpeyttä luonnonarvoista. Annamme kaiken tiedon, joka meillä on.
Heidän mukaansa tärkeä alue tai paikka voi olla pihamaalla, viljellyillä alueella, metsässä, vesistöjen äärellä, aholla, hakamaalla, tien varrella, pellon pientareella tai millä tahansa sijainnilla.
– Kohde saattaa olla jonkin kasvin valtaama alue tai jokin erityinen puu, kuten kynäjalava. Emme halua kuvailla, määritellä tai rajata sopivaa kohdetta tarkasti, jotta saamme mahdollisimman autenttisia ja persoonallisia vaihtoehtoja tarjolle. Luotamme esittäjän henkilökohtaiseen tuntemukseen siitä, että kohde on huomion arvoinen. Olemme liikkeelle avoimin ja vastaanottavaisin mielin.
– Ihmisten on hyvä oivaltaa, ettei mikään kohde todellakaan ole myöskään liian pieni tai vähäinen. Sisältö ratkaisee.
– Jutun juju voi olla myös maisemassa.
Heimo Tuomarla muistaa tarkasti ajankohdan, jolloin maassamme alettiin puhua perinnebiotoopeista. Ne olivat esillä vuonna 1991 Maaseudun Tulevaisuudessa.
– Kasvitieteilijä Seppo Vuokko oli kirjoittanut Suomen Luonto -lehteen artikkelin, jossa hän perusteli, miksi niittyjä pitää suojella. Niityt ovat Pohjolan alkuperäisintä luontoa. Ne ovat syntyneet ihmisten ja eläinten yhteistoiminnan tuloksena.
Tuomarla harmittelee maatalouden luontoarvon hämärtymistä ja katoamista.
Matti Pirhonen, Heimo Tuomarla, Tapani Länsirinne ja Juha Kuisma arvostavat kohteita, jotka ovat säilyneet perheiden ja sukujen voimin, kun ne ovat kantaneet vastuuta jostakin harvinaisesta tai heille merkityksellisestä luontokohteesta.
– Palkkana on ilo, että sellainen harvinaisuus tai erikoisuus on nimenomaan meidän omalla maalla. Ihminen oivaltaa näiden paikkojen erityisyyden. Myönteinen ylpeys ruokkii motivaatiota säästää ja suojella.
