– Niillä alueilla, joilla toimielimiä on vähemmän, ollaan yleensä tyytyväisempiä päätöksenteon rakenteeseen kuin niillä, joilla toimielimiä on enemmän. Tästä voi päätellä, että päätöksenteko on sujuvampaa, jos rakenne on tiiviimpi ja yksinkertaisempi, selvityksen tekoon osallistunut Sitran asiantuntija Elina Eerola sanoo.
Periaatteessa hyvinvointialueen päätöksentekoon riittäisi seitsemän toimielintä. Lakissääteisiä ovat aluevaltuusto, aluehallitus, tarkastuslautakunta, vaalilautakunta, nuorisovaltuusto, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Kaksikielisillä alueilla pitää lisäksi olla kaksikielislautakunta ja saamelaisalueilla saamelaislautakunta.
Kaikilla hyvinvointialueilla on kuitenkin muitakin toimielimiä kuin lakisääteiset. Yksinkertaisimmillaan toimielimiä on kymmenen kuten Helsingissä ja Etelä-Savossa, enimmillään 24 kuten Pohjois-Savossa. Keskimäärin hyvinvointialueiden päätöksiä tehdään 15 eri toimielimessä kuten Pirkanmaallakin.
Elina Eerolan mielestä nyt onkin hyvä kohta arvioida, miten päätöksentekomalli on toiminut ja miten sitä voi muokata tarkoituksenmukaisemmaksi.
– Takana on Suomen lähihistorian suurin hallinnollinen reformi. Hyvinvointialueilla on paljon valtaa ja ne käyttävät ison osan valtion budjetista. On selvää, ettei aivan uusi päätöksentekomalli voi olla heti täydellinen, Eerola sanoo.
– Alueellinen päätöksenteko on meillä uusi demokratian taso. Se antaa mahdollisuuden ajatella päätöksentekoa aivan uudella tavalla. Siinä mielessä on hienoa, että Pirkanmaalla on kokeiltu valiokuntamallia. Nyt on hyvä arvioida, miten ne ovat toimineet ja mitä muita mahdollisuuksia voisi olla.
– Äänestäminen on toki toimiva, hyvin järjestetty ja tunnetuin vaikuttamisen tapa. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Myös vaalien välillä pitää voida vaikuttaa asioihin, Elina Eerola sanoo.
– Erityisesti silloin, kun äänestysprosentti on alle 50, on todella tärkeää, että asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa alueen päätöksentekoon muillakin tavoilla.
Eerola huomauttaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tutkimuksen mukaan suomalaiset kyllä luottavat instituutioihin, mutta eivät koe pystyvänsä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Tämä on paradoksi, jonka voi ratkaista vain osallistumismahdollisuuksia kehittämällä.
Myös Sitran tulevaisuusbarometrin luvut ovat huolestuttavia. Sen mukaan vain 15 prosenttia suomalaisista kokee voivansa vaikuttaa oman asuinkuntansa ja hyvinvointialueensa tulevaisuuteen.
Elina Eerolan mielestä Polis on parhaimmillaan, kun päätöksenteon valmisteluvaiheessa halutaan nopeasti tilannekuva valitusta aiheesta. Pirhan alueella Polista on jo kokeiltu keräämään asukkaiden näkemyksiä digipalveluiden kehittämisestä.
– Erityisen hienoa on, että Poliksessa voi tuoda esiin oman näkemyksensä valmiiden väitteiden lisäksi. Poliksessa ei kuitenkaan kommentoida suoraan toisten mielipiteitä, jolloin keskustelu ei kärjisty ja ympäristö pysyy turvallisena, Elina Eerola arvioi.
– Kokeiluissa virkahenkilöt ovat sanoneet, että Poliksen välityksellä he ovat pystyneet aidosti kuulemaan, mitä mieltä asukkaat ovat. Osallistujien omat väitteet ovat yllättäneet.
Polis-alustan haasteena on saada houkuteltua sovellukseen mahdollisimman paljon väkeä. Siihen tarvitaan monenlaista viestintää sosiaalisesta mediasta kadunvarsimainontaan.
– Asukaspaneeli kannattaa järjestää, kun halutaan selvittää asiakkaiden käsityksiä isoista ja vaikeista asioista, jotka jakavat mielipiteitä, Eerola sanoo.
– Tavoite on, että näillä saataisiin päätöksentekoon mukaan se hiljainen enemmistö, jonka ääni on tähän asti jäänyt kuulumattomiin. Hyvinvointialueiden poliittiset päättäjät voivat tehdä laadukkaampia päätöksiä, kun tietopohja on vankempi ja asukkaiden näkemykset palveluista ovat tiedossa.
Lue lisää: sitra.fi
