– Valiokuntatyö on ennakoivaa käsittelyä, jossa luottamushenkilöiden panos on selvästi suurempi. Perinteisestihän luottamusmiehet pääsevät pöytään vasta siinä kohden, kun virkamiehet ovat jo valmistelleet päätösesityksen. Kärjistetysti sanoen luottamushenkilöiden rooli on ollut sanoa kyllä tai ei, hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan puheenjohtaja Roope Lehto vertaa.
– Esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita koskevan mietinnön valmistelussa valiokunta kirjasi ensin luottamushenkilöiden näkemykset. Sitten niistä keskusteltiin päätösehdotusta valmistelevan viranhaltijatyöryhmän kanssa, monipalveluvaliokunnan puheenjohtaja Markku Virkamäki kuvaa valmistelun yhteistyötä.
Monipalveluvaliokunnan puheenjohtaja Markku Virkamäki kertoo esimerkkitapauksesta, jossa yli 90-vuotias ihminen oli käynyt muutaman kuukauden sisällä Acutassa 53 kertaa. Sieltä hänet oli aina kotiutettu ilman jatkopalveuita.
– Monipalveluvaliokunnan tavoite on kehittää palvelujärjestelmää niin, että tällainen tilanne ei olisi mahdollinen. Perusterveydenhuollon, sairaalan ja sosiaalityön palveluita laajasti tarvitsevien ihmisten pitää saada palvelut joustavasti ja heidän tarpeitaan vastaavasti. Näin heidän asiansa tulee oikeasti hoidettua eikä heidän tarvitse palata yhä uudestaan ja uudestaan ensiapuun, Virkamäki sanoo.
Monipalveluvaliokunnan ensimmäinen mietintö koski juuri ikäihmisten palveluiden järjestämistä. Maaliskuun alussa valiokunta julkaisi mietinnön pitkäaikaissairauksiin liittyvien palveluiden järjestämisestä.
– Pitkäaikaissairaiden kohdalla keskeistä olisi omahoitaja-omalääkärijärjestelmän käyttöön ottaminen. Hoitosuhteiden jatkuvuus olisi erinomainen tapa ehkäistä loputonta Acuta-rallia.
Palveluketjujen jatkuvuudessa ja palveluiden sujuvassa integraatiossa on paljon tekemistä seuraavillekin valtuustokausille.
– Kaikki Pirhan toimet eivät ole olleet oikeansuuntaisia, Virkamäki sanoo.
– Esimerkiksi ikäihmisten kuntouttavaa päivätoimintaa ollaan siirtämässä etäpäivätoiminnaksi. Etänä annettu ohjaus ja neuvonta eivät riitä. Lähitoreilla järjestetty kuntosalitoiminta on tutkitusti vaikuttanut ihmisten toimintakykyyn ja kykyyn asua kotona. Sitä pitäisi ehdottomasti jatkaa, Virkamäki sanoo.
Toinen Virkamäen mielestä vakava puute ikäihmisten hoidossa on omaishoidontuen sopimusten vähäinen määrä. Omaishoidon ja kotihoidon yhdistäminen maksaa vain kolmanneksen palveluasumisesta, joten siihen tulisi kannustaa.
Nuoremmissa ikäluokissa Vikamäen valiokunta pyrkii kehittämään erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta sekä lastensuojelun järjestämistä. Näiden palveluiden piirissä olevat ihmiset tarvitsevat monialaista apua. Mitä nopeammin palvelut järjestyvät, sen varmemmin ne myös auttavat.
– 80 prosenttia Pirhan alueen asukkaita käyttää sote-palveluita vain satunnaisesti. Meidän tehtävämme on miettiä, miten palvelu kannattaa heille järjestää, vähän palveluita käyttävien valiokunnan puheenjohtaja Kaija Holli kertoo.
– Jos kaikille järjestetään palvelut samalla tavalla, haaskataan resursseja ja aikaansaadaan jonoja. Paljon palveuita käyttävät hyötyvät esimerkiksi omalääkärijärjestelmästä, mutta harvoin lääkäriä tapaavalle siitä ei niin ole suurta etua.
– Digiklinikalla asioivat ne, joilla on kyky sitä käyttää ja jotka hyötyvät siitä. Hyvin monella on, sillä digiklinikan käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Näin asiantuntijoille jää enemmän aikaa niille, jotka tarvitsevat kasvokkain tapaamista. Uskon, että tämä alkaa ennen pitää näkyä jonotilanteessa ja ajanvarauksissa, Holli sanoo.
– Jatkossa pitää keskittyä kehittämään yhden luukun periaatetta eli integroimaan sosiaali- ja terveystoimia paremmin toisiinsa. Myös perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välinen kuilu pitäisi saada kurottua umpeen nyt, kun niillä on yksi ja sama järjestäjä.
Holli toivoo, että hoitoketjuista saataisiin niin sujuvia, ettei potilas edes huomaisi siirtyvänsä palvelusta toiseen. Erityistä osaamista ja laitteita toki tarvitaan välillä, mutta kustannussäästöä syntyy, kun potilas ei jää erikoissairaanhoidon osastolle tarpeettoman pitkäksi aikaa.
Muutosvastarintaakin syntyy, kun iso määrä kuntia siirretään yhteen ja samaan formaattiin. Kukaan ei haluaisi luopua paikallisista toiminnoista.
– Muutostahti on ollut kova, mutta työ on silti sujunut yllättävän hyvin ja paljon on tehty onnistuneita ratkaisuja. Valmistelun välimaastossa toimivilla valiokunnilla on ollut siinä suuri rooli. Olemme sekä kehittämässä järjestelmää että viemme viestiä alueille.
– Tarkoituksemme on haistella megatrendejä eli isoja ilmiöitä, jotka vasta tekevät tuloaan. Meillä on lupa pohtia korkealentoisiakin ideoita, tulevaisuus- ja strategiavaliokunnan puheenjohtaja Ida Leino kertoo.
Jotta korkealentoiset ajatukset muuttuvat konkreettisiksi arjen palveluiksi, visioinnin pohjaksi tarvitaan tilastoja. Tulevaisuus- ja strategiavaliokunnassa voidaan tutkia esimerkiksi väestöennusteita ja pohtia, missä päin maakuntaa mitäkin palveluita jatkossa eniten tarvitaan sekä missä muodossa ne olisi tehokasta ja vaikuttavaa tarjota.
– Pirkanmaa on maantieteellisesti laaja alue, ja Kihniössä asukkailla on erilaiset tarpeet kuin Tampereen keskustassa. Se on otettava jatkossa entistä paremmin huomioon, Leino sanoo.
– Valiokunnassa on edustajia joka puolelta Pirkanmaata. Olemme itse ja läheisemme ovat palveluiden käyttäjiä eli siinä mielessä olemme myös pirkanmaalaisen arjen kokemusasiantuntijoita.
– Teköälystä toivotaan apua lääkäreiden kirjaamistyöhön. Aikaa vapautuisi varsinaiseen hoitotyöhön myös sillä, että tietojärjestelmät keskustelisivat keskenään ja kaikki tieto olisi helposti saatavilla, Leino huomauttaa.
– Jo käyttöön otettu digiklinikka on toinen asia, johon kohdistuu suuret odotukset. Se sopii monenelaisten asioiden hoitamiseen. Tietenkään digiklinikka ei sovi kaikkeen palveluun eivätkä kaikki pysty käyttämään etäpalveluita. Siksi tarvitaan monipuolista palveluvalikoimaa.
Väestön ikääntyminen on jatkuva puheenaihe myös tulevaisuus- ja strategiavaliokunnassa. Yhtä lailla valiokunta pohtii ratkaisuja myös lasten ja nuorten kasvaviin ongelmiin. Tavoitteena on tiivistää ja kehittää yhteistyötä kuntien kanssa niin kouluterveydenhuollon kuin kaikenikäisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.
– Kaikkea valiokunnassa käsiteltyä ei voi julkisesti avatakaan. Sen voi sanoa, että tavallisten kansalaisten huolia ja näkökulmia nostetaan aktiivisesti esiin, ja varautumisen tasoa on nostettu ihan kaikilla sektoreilla, Lehto sanoo.
Hän kertoo, että valiokunnassa pohditaan myös paljon pirkanmaalaisten yleistä turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta. Tarvitaan paljon koulutusta, resursseja ja asennetyötä, jotta väkivalta ja sen pelko eivät ottaisi valtaa, kun uutisia hallitsevat sota, pahoinpitelyt ja ampumiset.
Pelastus- ja ensihoidon osalta valiokunnan työkenttä on Lehdon mielestä selkeä. Kehittämistä tietysti riittää aina, mutta malli on valmis.
– Kannamme toki huolta pelastuspuolen resursseista kuten henkilöstön eli vapaaehtoisten ja ammattipelastajien saatavuudesta sekä sopimuspalokuntien ja ensivasteyksiköiden varustuksesta. Ja totta kai pidämme huolta siitä, että hälytysvasteajat pysyvät kunnossa kaikkialla maakunnassa.
Lehto huomauttaa, että ennaltaehkäisyn eli hyvinvointityön puolella kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyö hakee vielä muotoaan. Siinä riittää pohdittavaa ja työstettävää niin tuleville luottamushenkilöille kuin viranhaltijoillekin.
