Kun samoja asioita kysytään nelosluokkalaiselta kouluun liittyen, vastaukseksi saadaan, että kivointa on liikunta tai muu oppiaine, oma ope sekä välitunnit kavereiden kanssa. Ikävimmät kokemukset liittyvät ala-asteikäiselläkin ulkopuolisuuden tunteisiin.
Yläasteella kasiluokkalainen jännittää tulevan kesän rippileiriä. Jännitys ei ole innostunutta kutkutusta vatsanpohjassa vaan suoranaista pelkoa siitä, miten pärjätä viikko samalla leirillä kiusaajien kanssa, kaukana kotoa. Koulusta kasiluokkalaisella ei ole muuta hyvää sanottavaa kuin loma-ajat.
Kun pieni lapsi puree toista lasta, hän tarvitsee aikuisen asettamaan rajan ja kertomaan kyseisen toiminnan olevan väärin sekä opettamaan toivottua käyttäytymistä. Kun kasiluokkalainen välitunnilla ilkkuu ja haukkuu luokkatoveriaan, hän tarvitsee… kyllä, aivan oikein, hänkin tarvitsee aikuista.
Opettajien on mahdotonta opettaa liian isoissa opetusryhmissä. Jotta ryhmäkoot saadaan pidettyä maltillisina, niille tulisi asettaa enimmäiskoko. Näin turvataan opettajille ja muulle henkilökunnalle mahdollisuus ennen kaikkea huomata lasten tarpeet, mutta myös vastata niihin. Lisäksi tarvitaan lisää keinoja puuttua oppimisen ja kasvun haasteisiin. Erityisopetusta tulisi lisätä, jotta tukea pystytään paremmin kohdentamaan sitä tarvitseville. Myös pienluokassa oppiminen tulisi mahdollistaa kaikille siitä hyötyville lapsille.
Lapsiystävällisen sekä koulutukseen panostavan kunnan tulee tehdä tulevaisuudessa rohkeasti satsauksia päiväkotien ja koulujen – ennen kaikkea siis omien kuntalaistensa – arjen parantamiseksi.
Eeva Uskali
varhaiskasvatuksen erityisopettaja
kuntavaaliehdokas (sd.)
Pirkkala
