– Oppivelvollisuuden laajeneminen, ammatillinen reformi ja korkea-asteen opiskelijavalinnat ovat kaikki tuoneet opinto-ohjaajille lisää työtehtäviä ja vastuita. Samaan aikaan opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän aikuista, jolta voi kysyä mitä vain, Suomen opinto-ohjaajat ry:n eli SOPO:n puheenjohtaja Paula Lindqvist sanoo.
– Nuortenkin elämä saattaa olla hektistä ja poukkoilevaa. Ei uskalleta tai haluat kiinnittyä yhteen tiettyyn unelmaan. Valintojen loputtomuus ei auta asiaa. Opot ovat paljon vartijoita, Lindqvist sanoo.
Hän kuvaa opon roolia turvalliseksi aikuiseksi, joka on kaikkien asioiden äärellä. Opon toimisto on eräänlainen välitila, jossa puhuttu ei vaikuta arvosanoihin eikä mene vääriin korviin. Opiskelijat osaavat arvostaa opoa luotettavana aikuisena ja kokevat hänet läheiseksi.
– Opolla on hyvä brändi, Lindqvist sanoo.
Lindqvist huomauttaa, että paljon parempia perusteita ei välttämättä ole yliopistoon tai ammattikorkeakouluun hakijallakaan. Kun korkea-asteelle nyt hakeudutaan todistusvalinnalla, nuorelle ei edes pääsykoevaiheessa synny kuvaa siitä, mitä ala oikeasti pitää sisällään. Työaloihin tutustuttaminen on pitkälti opojen hartioilla.
Opon työssä näkyy hyvin se, että osa nuorista on entistä päämäärätietoisempia, osaa vaivaa näköalattomuus. Molemmat tarvitsevat opoa.
– Kovin määrätietoista oppilasta pitää vähän jarrutella. Perustuuko hänen intonsa lähteä tiettyyn putkeen oikeisiin odotuksiin? Korkealta voidaan tulla kovaa alas, Lindqvist sanoo.
Määrätietoisuus yhdistettynä ulkoisiin paineisiin johtaa helposti uupumiseen. Moni opiskelija kokee olevansa uupunut jo siinä vaiheessa, kun pääsee opiskelmaan unelma-alaansa.
Toisaalta opiskelijoiden into edetä kohti työelämää on romahtanut. Nuorten tulevaisuusraportin mukaan ennen korona-aikaa yli 80 prosenttia nuorista kertoi odottavansa työelämää innolla. Viime vuonna luku oli enää 53.
Peltomaan mielestä yksi syy sekä suorittajien uupumiseen että passivoitujien välipitämättömyyteen on poukkoileva koulutuspolitiikka. Se tekee nuorten maailmasta epävarman.
– Suorittava oppilas, jolle kelpaavat vain parhaat arvosanat, sinkoilee ilman siirtymäaikoja tulevien muutosten keskellä sinne tänne. Kolmen yläkouluvuoden aikana asiat voivat muuttua niin paljon, että olen puhunut heille kaksi ensimmäistä vuotta puuta heinää. Minusta jokaisen ikäluokan pitäisi saada käydä koulunsa niillä lupauksilla, jotka aloittaessa annettiin, Peltomaa sanoo.
– Samaan aikaan iso joukko oppilaita ei saa perusopetusta suoritettua normaalissa ajassa, koska he tietävät, että kunnan velvollisuus on tarjota heille opiskelupaikka 18-vuotiaaksi. Kahden viime vuoden aikana olemme jo kirjoittaneet peruskoulun päättötodistuksia 18-vuotiaille.
Peltomaan uran aikana opon työ on myös kansainvälistynyt. Sylvään yläkoulussa on 40 oppilasta, joiden äidinkieli ei ole suomi. Kielen kanssa tehdään paljon töitä, jotta integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuisi sujuvasti.
– Kielellä on siinä keskeinen rooli. Kuinka kukaan voisi olla kokematta itseään ulkopuoliseksi, jos ei ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan?
– Monella tähän vaikuttavat kustannukset. Emme oikein halua myöntääkään, kuinka tiukilla perheet nyt ovat, kun koulumatkatuesta ja nuorten kuntoutustuesta on säästetty. Taloudellinen niukkuus tekee nuorista varovaisia, Pilvi Peltomaa arvioi.
Peltomaa ja hänen kollegansa Terhi Suutari uskovat, että varovaisuuteen vaikuttaa myös korona-aika. Se opetti lapsille ja nuorille, että kaverit saa netin välityksellä kotiin lähtemättä itse mihinkään. Opot kannustavat nuoria välillä unohtamaan somen ja lähtemään ulos rohkeasti näkemään ja kokemaan.
Perusopetuksen opo tunnustaa usein miettivänsä, tarjoaako hän nuorille ammatteja, joita maailmassa tarvitaan vielä kymmenen vuoden päästä. Maailma muuttuu nyt valtavalla nopeudella, mutta ammatillisen koulutuksen linjat ovat pysyneet samoina. Sisällöt ovat toki muuttuneet.
– Kaikki tämä tekee ammatinvalinnasta todella haastavaa. Nuori tarvitsee tulevaisuutensa suunnittelussa apua ja tukea niin koulusta kuin vanhemmiltakin, Pilvi Peltomaa sanoo.
– Isoja muutoksia ajetaan läpi todella nopealla aikataululla. Esimerkiksi valintakoeuudistus varmistui vasta loppusyksystä. Kun opiskelija aloittaa lukio-opinnot, hän ei välttämättä tiedä, millaiset yo-kokeet ja korkeakouluvalinnat ovat kolmen vuoden päästä, Pihlavirta sanoo.
Lisää paineita aiheuttaa hämmentävän lyhyt valmistautumisaika isoihin kokeisiin. Esimerkiksi jotkut valintakokeiden ennakkomateriaalit julkaistaan vain pari päivää ennen koetta. Korkea-asteen valintakokeet järjestetään juuri ennen ylioppilasjuhlia tai heti niiden jälkeen.
Itse lukioon liittyvien paineiden ohella stressiä voi tulla sosiaalisesta mediasta, jossa menestyjät hehkuttavat onnistumisiaan. Työmarkkinoiden mullistusten takia työllistymistä opintojen jälkeen on tällä hetkellä lähes mahdoton ennustaa.
Moni lukiolainen tasoittaa paineita pidentämällä lukio-opintoihin käytettyä aikaa. Yhä useampi viipyy lukiossa kolme ja puoli tai vaikka neljä vuotta.
– Pidentämisen taustalla on monenlaisia syitä, mutta uupumus ja terveyshaasteet ovat tavallisia. Iso osa minunkin työstäni kuluu siihen, että saadaan opintoja etenemään kaikkien haasteiden keskellä.
Pihlavirta sanoo, ettei valintakokeiden pisteitä tai työllistymistä kannata murehtia liikaa. On järkevää opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa ja luottaa siihen, että oma polku kyllä löytyy. Ilman omaa kiinnostusta opiskeluinto lopahtaa nopeasti.
– Meiltä käydään paljon ammattioppilaitosten yhteisissä taitaja-kisoissa. Moni on edennyt kilpailussa Suomen-, Euroopan ja jopa maailmanmestaruustasolle. Jotkut tietävät jo aloittaessaan suuntaavansa jatko-opintoihin ja suorittavat toisen asteen tutkinnon ohessa osia ammattikorkeaopinnoista, Rimpivaara sanoo.
Hänen mielestään opiskelijoiden uupumus ei ole ammattiopetuksessa tavallinen ilmiö. Sen sijaan on paljon nuoria, joilla on haasteita niin opinnoissa kuin muussakin elämässä. Opon rooli on auttaa heitä edistämään opintojaan myös vaikeina aikoina.
