Usein ajatellaan, että kasvatus tapahtuu vanhemman ja lapsen välillä tai koulun ja lapsen välillä. Mutta kun katsoo omaa elämäänsä taaksepäin, niin kyllä itsessään näkee myös varmasti esimerkiksi ympäristön, median ja yleisten asenteiden kädenjäljen sekä kasvua vielä lapsuuden jälkeenkin. Kasvatuksen voidaankin ajatella karkeasti tarkoittavan niin tahallista kuin tahatonta vaikuttamista toiseen ihmiseen.
Kirkon arvot voidaan nivoa lyhyesti näihin kolmeen: Usko, toivo ja rakkaus. Usko Jumalaan luo kristityn elämän perustan. Toivossa on lupaus Jumalan huolenpidosta, oikeudenmukaisuudesta ja iankaikkisesta elämästä. Rakkaus puolestaan saa meidät liikkeelle välittämään toisista ihmisistä.
Kymmenestä käskystä suurin osa on kirjoitettu älä-muotoon. Jeesus kuitenkin käänsi nämä käskyt muotoon: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Hän myös eli niin kuin opetti. Jeesus oli ja on yhä edelleen positiivinen kasvattaja.
Oletkohan sinä toiminut positiivisena kasvattajana toisille ihmisille, lapsille? Kohdannut toiset ihmiset kunnioittavasti niin kuin varmasti toivoisit itsesikin kohdattavan? Näyttänyt omalla esimerkillä mallia siitä, mitä rakkaus on? Sinulla on väliä. Sillä, mitä sinä sanot ja teet tai jätät sanomatta ja tekemättä on merkitystä.
