Matkalla nuorisovuoteen!
– –
Kun Tapani Ripatti kuulutti Popedan, ei yleisöä pidätellyt mikään, paitsi järjestysmiehet ja poliisi. (Eräs opettaja huusi korvaani, että voi kun saisi tuon jätkän lauluihin kouluasiaa. No opettaja olikin aikuinen.)
Hikinen, rasvainen, käheä ja ihana Popeda veivasi yleisön vauhtiin. Huutamisella ja kirkumisella ei ollut mitään rajoja. Taitavan artistin tahdissa nuori yleisö teki mitä vain.
Häää – HÄÄÄÄ.
“Olen kaupungin tavoitelluin ukkomies”, kaikui ja kädet heiluivat, takit lentelivät ja järjestysmiehet painoivat lavan edessä olevaa aitaa. Eräs poliisi pyysi toimittajia varomaan. Aita saattaisi antaa periksi.
Jengi muisti joka sanan ja lauloi ja eli mukana joka ainoan minuutin. Ei voida puhua yhdestä nuoresta. Porukka oli yhtenäinen ja heilui kuin maininki.
– –
Odotuksen kohde, suosittu, kuuma ja jännittävä bändi, Dingo, jäi sitten näkemättä. Pirkkalalaisten piti lähteä takaisin tasan klo 19.00. Pitihän se arvata, että vanhemman väen hipsutellessa autolle, ei siellä ollut kuin muutama nuori. Magneetti oli lavalla ja rauta magneetissa.
Jälkiselvittelyissä töppäsivät sitten kaikki. Nuoret, koska eivät olleet sovittuna aikana sovitussa paikassa ja vetäjät, koska ilmassa liikkui kahdenlaisia lähtöohjeita ja koska tekivät päätöksiä vain muutamien ihmisten ehtimisen takia. Joka toinen näki Dingon ja joka toinen ei.
– –
“Viha” suli auton kaiuttimista kantautuvaan Dingoon. Joka toisella oli kasetti matkassa. Kun nuorisosihteeri kyseli Pirkkalaan ensi syksynä hankittavan bändin nimeä, tuli vastaukseksi: Dingopopeda. Molempia tuskin saadaan. Toivottavasti edes toinen on syksyllä vielä pinnalla. Nuorisosihteerille taputettiin.
Auto toi Pirkkalaan. Edessä oli taas talsiminen pakkasessa. Onneksi vielä hetken sai turvaa kaverin kainalossa ja tupakka paloi…
Pirkkalainen 10.1.1985
