
Lakki muistoksi, ruusuja muistolle
Lukuvuosi oli koulun kolmastoista. Koulu kokee rehtorinsa sanoin olevansa liian iso kokonaisuus raameihinsa. Kaikki halukkaat eivät mahdu kouluun. Lukiosupistukset kohtelevat Pirkkalaa erityisen kaltoin. Väestöllä on korkea koulutuspohja ja se haluaisi suoda sen nuorisolleenkin.
– Pirkkalan tunkeminen keskiarvoprosenttien pakkopaitaan on väkivaltaa pahimmillaan, rehtori Koivisto huolehti puheessaan.
– –
– Maailma ei tämän vanhan sukupolven ja sen edeltäjien toimesta ole niin valmis tai niin oikein rakennettu, ettei nuoren sukupolven olisi aihetta olla siihen tyytymätön. Pikemmin täytyy sanoa, että ihminen on nyt enemmän kuin koskaan ennen kietonut itsensä ja tulevaisuutensa omituisen kaksijakoisuutensa ansoihin. Ihminen on kumma olio. Hän osaa paljon, hän tietää paljon. Me hyvinvoivat olemme melkoisessa vaarassa tuhota koko maapallo vanhojen ajatusluutumien vuoksi. Teidän sukupolvenne on ehkä pakko voittaa ongelmat. Seuraava saattaa jo olla myöhässä.
Pohtivia puheita ei voinut olla muistamatta hetkeä myöhemmin, kun kaikki kukitetut valkolakit kävivät ruusuineen luokkatoverinsa äskettäin umpeen luodulla haudalla.
Pirkkalainen 6.6.1984.
Lue kaikki 40 vuotta sitten -jutut täältä.