40 vuotta sitten: Pirkkalan lukion lakitetut veivät ruusuja kuolleen luokkatoverin haudalle

Lue, mistä Pirkkalassa puhuttiin vuonna 1984.

Kulttuurikalenteri Pirkkalaisessa 6.6.1984.

Lakki muistoksi, ruusuja muistolle

IHMINEN on silloin onnellinen, kun hän tajuaa elämän kokonaisuuden ja hyväksyy sen. Yhteislukion rehtori Risto Koivisto sitoi puheessaan yhteen Pirkkalassa tänä keväänä lakitettavien ylioppilaiden tunnot: iloa omasta valmistumisesta ja surua toverin menetyksestä. Koulusta ulos lähtevät nuoret muistavat tämän kevään herkemmin kuin muut valkolakkinsa saaneet.

Lukuvuosi oli koulun kolmastoista. Koulu kokee rehtorinsa sanoin olevansa liian iso kokonaisuus raameihinsa. Kaikki halukkaat eivät mahdu kouluun. Lukiosupistukset kohtelevat Pirkkalaa erityisen kaltoin. Väestöllä on korkea koulutuspohja ja se haluaisi suoda sen nuorisolleenkin.

– Pirkkalan tunkeminen keskiarvoprosenttien pakkopaitaan on väkivaltaa pahimmillaan, rehtori Koivisto huolehti puheessaan.

– –

– Maailma ei tämän vanhan sukupolven ja sen edeltäjien toimesta ole niin valmis tai niin oikein rakennettu, ettei nuoren sukupolven olisi aihetta olla siihen tyytymätön. Pikemmin täytyy sanoa, että ihminen on nyt enemmän kuin koskaan ennen kietonut itsensä ja tulevaisuutensa omituisen kaksijakoisuutensa ansoihin. Ihminen on kumma olio. Hän osaa paljon, hän tietää paljon. Me hyvinvoivat olemme melkoisessa vaarassa tuhota koko maapallo vanhojen ajatusluutumien vuoksi. Teidän sukupolvenne on ehkä pakko voittaa ongelmat. Seuraava saattaa jo olla myöhässä.

Pohtivia puheita ei voinut olla muistamatta hetkeä myöhemmin, kun kaikki kukitetut valkolakit kävivät ruusuineen luokkatoverinsa äskettäin umpeen luodulla haudalla.

Pirkkalainen 6.6.1984.

Lue kaikki 40 vuotta sitten -jutut täältä.