Viikon vieras: Oispa mettää!

Kirjoittaja Kristiina Mäkinen on Pirkkalan luonnosta huolestunut kuntalainen. Teksti pohjautuu puheeseen, jonka Mäkinen piti Lempi-metsän puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa Nuolialan koululla huhtikuussa.

Kristiina Mäkinen.
TÄÄ Pirkkala on kyllä tiivistyny paljon viime aikoina. Tietkin on lisääntyny niin paljon, että pieni kunta on niitä täynnä ihan ristiin rastiin!

Voi että, jos täällä ois säästyny jossain kulmalla vähän mettää! Tai vaikka vähän isompikin pläntti. Sellasta ihan tavallista mettää, luonnonmettää. Ei semmosta varmaan vois tällasella alueella säästyä, kun koko ajan rakennetaan joka paikkaan. Mutta jos kumminkin olis.

Sellanen mettähän olis myös alueen hiilinielu. Ja luonnon monimuotosuuden tyyssija. Eihän sellasta mettää enää 2000-luvulla kaadettaiskaaan! Päinvastoin, tällä vuosituhannella luontoa on alettu ennallistaa.

Eikä sellasta mettää minkään teollisuusalueen takiakaan kannattais kaataa… Kyllä teollisuushalleille pitäs löytyä tilaa nykyisten teiden varsilta, ei keskeltä mettää. Teollisuudesta tottakai kunta saa niitä verovaroja ja jotkut kuntalaiset työpaikkoja. Mutta toisaalta, kyllä siinä verovaroja säästyiskin, kun sellasen virkistys- ja hyvinvointimettän käyttö ei maksais kovinkaan paljon.

NYKYÄÄN puhutaan siitä liikunnan merkityksestä. Mettässä vois liikkua ihan rauhassa. Kun ei ois tietä siinä ihan vieressä, ei tarvittis kuunnella liikenteen melua, vaan kuulis linnun laulua. Eikä tarvis pelätä, että sais niitä liikenteen päästöjä, niitä pienhiukkasia, hengitykseensä.

Vois olla vähän sellasia parempia, vaikka haketettuja polkuja, huonompijalkaisille. Ja tavallisia mettäpolkuja paremmin liikkuville. Sehän on juuri sitä, mitä ihmiset tarttee, että kulkee sellasessa maastossa, missä joutuu vähän kattoon, mihkä astuu. Siinä kehittyy koordinaatio ja saa liikettä koko kroppa! Se olis vähän eri asia kun juoksumatolla lampsiminen kuntosalilla.

Ja miten paljon luonnossa liikkuminen ihmisen psyykeen vaikuttaisikaan! Lapset oppis tunteen kasvia ja eläimiä, kun perheet kävis marjassa ja sienessä. Nepsy-nuoret pääsis pois ruutujen äärestä ja stressaantuneet työikäiset vois painella lähimettän rauhaan lenkille.

Ja kun nykyään on kauheen helteisiä kesiä, tarvitaan kaiken maailman jäähdyttimiä. Miten viileää siellä mettän siimeksessä oliskaan kulkea, kaukana asfalttiteistä! Ei tarttis koirienkaan tassujaan polttaa tulikuumalla asfaltilla.

Jos tämmöstä mettää meillä olis, niin kyllä ei semmosta tahoo olis, joka sen hyötyjä ei ymmärtäis.
KUN olis tämmönen lähimettä, niin sitä vois hyödyntää koulut ja päiväkoditkin. Ja yhdistykset ja seurakunta. Voitaisiin järjestää luontopolkuja ja vaelluksia ja erilaisia retkiä joka lähtöön! Eikä tarttis aina lähteä bussilla vaikka johkin Seitsemiseen, kun olis oma erämaa tossa lähellä!

Hienoa olis, jos se mettä tosiaan olis sellasta erämaatyyppistä. Ajatella, siellä järven rannassa vois olla vaikka kota tai laavu ja nuotiopaikka, jossa vois paistaa makkarat! Ja jos olis suomaisemaa säilyny, niin siihen vois rakentaa pitkospuut. Olis vähän niinkun Pirkkalan Pikkulappi!

Jos tämmöstä mettää meillä olis, niin kyllä ei semmosta tahoo olis, joka sen hyötyjä ei ymmärtäis. Ois tehty kartat ja esitteet, että kaikki halukkaat kuntalaiset osais siellä liikkua. Ja järjestettäis opastettuja retkiä sellasille meikäläisille, jotka ei meinaa autoonsakaan Cittarin parkkipaikalta löytää. Ja tietysti olis hyvät opasteet ja reitit, miten sinne mettään mennään. Ettei tarttis kuntalaisten sitä tuolla somessa ihmetellä.

HYVÄT Pirkkalan kuntalaiset ja Pirkkalan kunnan päättäjät! Meidän pirkkalalaisten ei tarvitse haaveilla tällaisesta metsästä. Meillä on tällainen metsä, Lempi-metsä. Pidetään yhdessä huolta siitä, että se säilyy meille ja tuleville sukupolville.

Lempi-metsän luonnon arvo paikallisille asukkaille on korvaamaton. Jos valtatie 3 ja siihen kytkeytyvä kaavoitus toteutuvat, Pirkkala menettää omaleimaisuutensa luonnonläheisenä kuntana.