SUURKULUTTAJA, kun sille päälle sattuu. Näin Irma luonnehtii suhdettaan alkoholiin. Sekin on hänelle selviö, että suhde ei voi olla terve siksi, koska hänkään ei sitä ole.
”Minulla on ilmiselvä sairaus, jota alkoholismiksikin kutsutaan. Se on aika vakava, jos sitä ei hoida.”
Irma tarttui pulloon ongelmallisissa määrin vasta aikuisiällä oltuaan raivoraitis kolmekymppiseksi saakka. Vielä niinäkin vuosina, kun hänen lapsensa olivat pieniä, viina ei ollut ongelma. Vähitellen jokin muuttui.
”Silloisen kumppanini elämäntapoihin kuului päivittäinen alkoholin juominen. Sitten se vain hiipi minunkin käyttööni alkaen viikonlopun lounailla nautitusta viinistä”, Irma kertoo.
Käyttö riistäytyi käsistä totaalisesti eläköitymisen yhteydessä. Kehityskulkua pohjustaviksi syiksi Irma näkee työelämästä poisjäännin, minkä seurauksena arkirytmi muuttui; kun aiemmin oli ollut kiire, nyt oli vain aikaa. Parisuhdekin oli päättynyt. Irma alkoi täyttää yksinoloa ja tyhjyyden tunnetta lasia kallistelemalla siitäkin huolimatta, että juominen on yksinäistä puuhaa, vaikka sitä tekisi porukassa.
Kun päivittäiset määrät alkoivat olla pullollinen viiniä tai puolikas viinapullo, elimistö teki tenän.
”Loppuaikoina en tehnyt muuta kuin oksensin. Olin todella huonossa kunnossa.”
Irma otti yhteyttä terveydenhuoltoon ja pääsi pian katkaisuhoitoon.
SIINÄ vaiheessa, kun apua vihdoin pyydetään, riippuvuus on yleensä jatkunut jo pidemmän aikaa, sanoo Jonna Karvinen.
Suurin osa hänen vastaanotolla käyvistä on alkoholiongelmaisia. Jonkin verran nykyisissä asiakkaissa on huume- tai lääkeriippuvaisia.
Muista riippuvuuksista kärsiviä ei ole Karvisen vastaanotolla ollut 1,5 vuoden aikana, jona hän on hoitanut tointaan Pirkkalan kunnan ainoana päihdesairaanhoitajana. Näin siitäkin huolimatta, että Karvisen vastaanotto on tarkoitettu kaikille riippuvaisille sekä myös heidän läheisilleen.
”Viime vuonna minulla on ollut 108 potilasta hoidossa. Tällä hetkellä 45. Määrä vaihtelee välillä nopeastikin.”
Vieläkin retkahduksia voi tulla, mutta aina niistä noustaan.
Irma
Asiakkuutta kaipaava voi olla Karviseen yhteydessä puhelimitse. Hänelle tulee asiakkaita myös lääkärin ohjaamana ja päivystyksen kautta.
Aluksi vastaanotolla keskustellaan yleisesti elämäntilanteesta ja jos kyseessä on omasta riippuvuudesta kärsivä, puhutaan myös riippuvuuden mahdollisista lääkkeellisistä hoitovaihtoehdoista. Vastaanotolta saa halutessaan tietoa vertaistukiryhmistäkin.
”Jos nämä keinot eivät auta, voidaan miettiä laitoskuntousta tai avopuolen hoitoja myös”, Karvinen selventää.
Alkoholikatkoja tehdään sekä Pirkkalan terveyskeskussairaalan vuodeosastolla että A-klinikan Vieroitushoitoyksikössä Tampereella. Pirkkalasssa asuvien huume- ja lääkevieroitus tapahtuu pääsääntöisesti Vieroitushoitoyksikössä. Opioidikorvaushoito henkilöille, joiden hoitotasapaino on hyvä, onnistuu Karvisen vastaanotolla.
”Täällä on myös päihdeseuranta, joka on määrätty esimerkiksi rattijuopumuksen jälkeen.”
Osa päihdekuntoutuksen hoidoista voidaan toteuttaa yksityisen sektorin kohteissa niin, että asiakas saa hoitojakson kustantamiseksi maksusitoumuksen. Aiemmin päätösvalta oli kunnilla, mutta vuodenvaihteen jälkeen sitoumuksen myöntäminen on tullut hyvinvointialueen tehtäväksi. Siirtymä on tuonut käytännön järjestelyihin haasteita.
”Prosessi on toistaiseksi jäykempi entiseen verrattuna”, Karvinen muotoilee.
IRMAN tällä hetkellä tarvitsema ja saama apu on keskustelut Karvisen vastaanotolla. Alkoholin käyttöhalua vähentävä lääkitys ei ole hänelle sopiva ratkaisu, sillä sitä on kokeiltu vuosia sitten ilman toivottua tulosta. Säännölliset keskustelut päihdesairaanhoitajan kanssa sitä vastoin tukee häntä.
”Puhumme siitä, että millä selviää päivästä toiseen ja mitä keinoja siihen on”, Irma kertoo.
Aiheet, mistä he myös juttelevat, koskevat muun muassa syyllisyyttä, jota Irma kokee juomisestaan ja juopon leimasta.
”Pahojakin stigmoja on olemassa ja etenkin naisten kohdalla. Siksi juominen syö ihmistä ihan hirveästi. Jonna on kannustanut minua siihen, etten kantaisi niin paljon syyllisyyttä. Hän muistaa muistuttaa, että minun on oltava armollinen itseäni kohtaan. Ja olen minä ainakin yrittänyt.”
Karvinen korostaakin, että jos asiakas tulee vastaanotolle alkoholin käyttönsä takia, se ei tarkoita, että vain kyseisestä aiheesta juteltaisiin.
”Mikään aihe ei ole sellainen, etteikö siitä voi puhua. Elämään kuuluu niin paljon muutakin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen”, Karvinen sanoo.
IRMAN aiempiin hoitojaksoihin lukeutuvat erinäisten katkojen lisäksi myös kuukauden jakso Minnesota-hoidossa. Takavuosina hän kävi päihde- ja mielenterveyspalveluja tarjoavalla A-klinikalla.
On ollut myös pitkiä aikoja, jolloin hänellä ei ole ollut voimassaolevia hoitoyhteyksiä, sillä Irma on pystynyt pitämään taukoja oma-aloitteisestikin. Aiemmin raittiit kaudet ovat kestäneet pisimmillään puolen vuotta. Kausien päättyminen ovat tietenkin olleet pettymys hänelle itselleen ja myös läheisilleen. Irma tunnustaa, että ajoittain retkahtaminen pyörii mielessä edelleen.
”Välillä päivittäinkin, ikävä kyllä. Mielitekoja tulee. Vieläkin retkahduksia voi tulla, mutta aina niistä noustaan.”
Nämä erilaiset vaiheet, joita Irma on monien muiden riippuvaisten tapaan käynyt läpi, kuvastavat toipumisen prosessiluonnetta.
”Päihderiippuvuus kehittyy hitaasti ja siksi paraneminenkin on hidasta. Toipuminen vie aikaa”, Karvinen sanoo.
Loppuaikoina en tehnyt muuta kuin oksensin. Olin todella huonossa kunnossa.
Irma
Nykyisin Irmalla on työkaluja mielitekojensa harhauttamiseksi. Kun ajatus juomisesta alkaa kummitella ajatuksissa, siinä samassa hetkessä täytyy tehdä jotakin. Irmalle se tarkoittaa yksinäisyyden tunteen karkottamista. Hän soittaa ystävälle tai lähtee lenkille. Alkoholismin hoito liikunnalla ja juomattomuudella on Irmalle tärkeää siksikin, että hänellä on kakkostyypin diabetes.
Hoitaakseen sairauttaan hän käy päihderiippuvaisten vertaistukiryhmässä. Vertaisten kesken voi rehellisesti nauraa omille kännimokilleenkin, mikä on tervehdyttävää. Myös sen, että sairautensa on sanonut ääneen ja muistuttanut itseään siitä, että alkoholismi on sairaus, on auttanut. Energiaa, iloa ja elämän jatkumisen tuntua Irman arkeen tuovat lapset perheineen.
Irma toivoo, että kertomalla julkisesti kokemuksistaan hän voisi hyödyttää muitakin ja etenkin keski-ikäisiä, työssäkäyviä alkoholisteja, joita on paljon.
”Toivon, että tämä haastattelu rohkaisisi heitä hakemaan apua läpi sen häpeän viidakon.”
Irman nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden takia.
