PIRKKALALAINEN Anita Ranta kumartuu nyppimään kasveja Nuolialan koulun viereisessä pienessä metsikössä. Epätasaisesta maasta pilkistää isoja kiviä.
Helposti voisi jäädä huomaamatta, että tässä sijaitsee rautakautinen hautapaikka. Huomaamatta paikka on monelta jäänytkin, ainakin maan pinnan rikkoutumisesta päätellen. Vielä kesällä Kirkkoveräjänmäellä kulki kävelypolku aivan hautaröykkiön vierestä, ja historiallinen kohde on päässyt kulumaan siinä samalla.
Nyt tilanne on muuttunut. Nuolialan hautaröykkiön ympärille on rakennettu syksyllä köysiaita, ja kunta on raivannut polun kiertämään kohteen hieman kauempaa. Myöhemmin paikalle pystytetään myös röykkiöstä kertova opastekyltti.
KIITOS muinaisjäännöksen kohentuneesta tilanteesta kuuluu paitsi Pirkkalan kunnalle, jonka maalla kohde sijaitsee, myös Lions Club -järjestön Pirkattaret-paikallisklubille. Pirkattaret otti hautaröykkiön hoidon vastuulleen viime vuoden lopulla.
Pirkattarien sihteerinä toimiva Ranta kertoo saaneensa idean viime vuonna Lions Clubin webinaarissa. Siellä Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija kertoi Adoptoi monumentti -hankkeesta, jossa etsitään vapaaehtoisia hoitajia Pirkanmaan vanhoille rakennuksille ja muinaisjäännöksille.
”Sen jälkeen kiinnostuin, onko Pirkkalassa mitään tällaista adoptoitavaa kohdetta”, Ranta kertoo.
Adoptoitavaksi ehdotettuja kohteita löytyi Pirkkalasta tasan yksi. Aiemmin Nuolialan hautaröykkiön kunnossapidosta vastasi Nuolialan koulun entinen rehtori, mutta sittemmin paikka on jäänyt oman onnensa nojaan.
NUOLIALAN hautaröykkiö on Pirkkalan kunnassa harvinainen muinaisjäännös, vaikka Suomessa vastaavia kohteita on paljon, kertoo Pirkanmaan maakuntamuseon arkeologi Vadim Adel.
”Pirkkalan kunnan mittakaavassa se on harvinainen kohde, ja nämä hautaröykkiöt ovat aina arvokkaita joka tapauksessa. Niiden sisältämä arkeologinen tieto voi olla hyvin monipuolista ja erilaista eri kohteissa”, Adel sanoo.
Nuolialan hautaröykkiö koostuu kivistä ja maasta, jotka on kasattu alkuperäisen maanpinnan päälle. Rautakaudella vallitsevana hautaustapana oli polttaa ruumis ja sen jälkeen peitellä palaneet luut ja vainajalle kuuluneita esineitä kivi- ja maaröykkiöllä.
Samaan röykkiöön saatettiin haudata useiden ihmisten, kuten suvun jäsenten, jäänteitä vuosien tai vuosisatojen aikana. Hautapaikkoja on voitu käyttää myös palvontapaikkoina.
ADEL kertoo, että Nuolialan röykkiötä on tutkittu todella vähän. Röykkiöllä ei ole tehty varsinaisia kaivauksia, mutta koekuopasta on löydetty nokista maata ja palanutta luuta, joista se on tunnistettu hautapaikaksi.
Adelin tiedossa ei ole, että Nuolialan hautaröykkiölle suunniteltaisiin uusia tutkimuksia. Hänen mukaansa kaivauksia tehdään nykyään lähinnä silloin, kun jollekin alueelle suunnitellaan uutta maankäytön hanketta, kuten uutta rakentamista.
”Nuolialan röykkiön vieressä tehtiin viimeksi kaivauksia vuonna 2017 uuden koulun rakentamisen takia. Silloin tutkittiin laajenevan koulupihan reunaa, joka oli aika lähellä röykkiötä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt merkkejä rautakautisesta toiminnasta. Toiminta on ilmeisesti keskittynyt koulun viereisen mäen laelle ja röykkiön lähiympäristöön”, Adel kertoo.
Hän uskoo, että hautaröykkiön adoptoiminen tukee paikan säilymistä myös tulevaisuudessa.
”Adoptiotoiminta on siinä mielessä todella tärkeää, koska röykkiön vieressä sijaitsee koulu ja vilkasta liikennettä. On tärkeää seurata, mikä muinaisjäännöksen kunto on ja tehdä tarvittavia hoitotoimenpiteitä, ettei sen pinta tai varsinkaan sisäinen rakenne vaurioidu.”
NUOLIALAN röykkiön adoptoidessaan Pirkkalan Pirkattaret solmi virallisen hoitosopimuksen kunnan ja Maakuntamuseon kanssa.
Paikan hoito ei ole vapaaehtoisille ajallisesti kovin sitovaa. Kun aita ja kyltti ovat paikoillaan, Pirkattaret käy jatkossa puhdistamassa hautaröykkiötä kevyesti keväisin ja syksyisin. Rikkakasveja voi kitkeä käsin, mutta ei työkaluilla.
Jos Ranta saisi päättää, olisi Nuolialan röykkiö tulevaisuudessa entistä tunnetumpi.
”Tämän pitäisi olla kulttuuri- ja matkakohde”, Ranta toteaa.
