VIISIVUOTIAS lapseni on polvillaan marketin lattialla. Hänen edessään on metrin levyinen hylly täynnä 2-6 –vuotiaille tarkoitettuja hammasharjoja.
Lapsi on saanut vapauden valita itselleen mieluisimman tarjolla olevista vaihtoehdoista. Hän tutkii kaikkia vaihtoehtoja, pyörittelee pakkauksia kädessään, arvioi kuvioita ja värejä. Aikaa kuluu useita minuutteja, mutta lopulta hän päätyy valitsemaan punaoranssin auton kuvalla varustetun hammasharjan.
TEEMME päivittäin lukemattomia valintoja. Kaikkia tekemiämme valintoja emme edes tiedosta.
Toisinaan jonkun valinnan tekeminen vaatii pidempää pohdintaa ja apukeinoja. Joskus apuna voi olla plussien ja miinusten listaus paperille ja joskus keskustelu toisen ihmisen kanssa. Valinnan tekeminen tuo aina myös mukanaan vastuun.
Olemme vastuussa tekemiemme päätöksien seurauksista ja joskus seuraukset voivat vaikuttaa monen muunkin kuin vain omaan ja läheisten elämään. Joidenkin valintojen mukanaan tuoma vastuu voi olla niin iso, että sen mukana kantaminen on raskasta.
Valintojen tekeminen saa tuntemaan itsensä yhtä aikaa suureksi ja pieneksi. Ihminen on osa Jumalan suunnitelmaa, mutta ihmiselle on myös annettu vapaa tahto. Vaikeiden valintojen äärellä voimme myös kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää hänen johdatustaan.
KAUPASSA ihailin lapsen paneutumista valinnan tekemiseen ja tyytyväisyyttä hänen tekemäänsä valintaan. Vaikka vaihtoehtoja oli useita, niin lapsi ei jäänyt jossittelemaan ja pohtimaan olisiko sittenkin joku muu vaihtoehto ollut parempi.
Katson pellolla huojuvaa viljaa,
hiljaa rukoilen.
Vaikka huokaan aivan hiljaa,
Isä kuulee sen.
