VITIVALKOISILLE seinille on ripustettu tauluja, jotka ovat yhtäaikaisesti kirkkaita ja kylläisiä väreiltään. Täyteläisyys välittyy niistäkin töistä, joiden sävyt ovat maanläheisiä tai jopa haaleita.
Töiden lähempi katselu synnyttää vaikutelman etäisyydeltään pienestä, mutta selvästi erottuvasta perspektiivistä. Hieman kuin tarkastelisi tuikitavallisia tauluja, joita on paisutettu kolmanteen ulottuvuuteen asti sen verran, että paljas ihmissilmä sen havaitsee.
Piirteet selittyvät Laura Hynnisen tekemillä materiaalivalinnoilla.
Maalausten pohjana on kirkas pleksi, jonka kumpaakin pintaa Hynninen hyödyntää. Hän on maalannut osan töistä pohjalevyn taakse ja osan pleksin etupinnalle, mikä luo teoksiin eri tasoja.
Efektiä lisäävät töihin liimatut lasinpalaset, jotka rikkovat yhtenäistä pintaa. Taiteilijan omaksuma tyylikin maalata muovipohjaa öljyväreillä ja sekatekniikalla noudattaa samaa moniulotteisuuden linjaa.
”Teen ohuesti useita maalikerroksia.”
Pleksin, lasin, liiman ja maalin yhdistämisen tavat ovat syntyneet testaamalla, mikä on Hynniselle ominainen keino luoda uutta. Pleksimaalauksissa hän kokeili, mitä materiaaleja voi sekoittaa keskenään ja mitkä hylkivät toisiaan.
”Minua kiinnostaa kehittää uusia tekniikoita. Juuri tällä tekniikalla en tiedä kenenkään valmistaneen teoksia.”
LIMITTÄISYYS on avainsana live-elektroniikkaan perustuvassa äänimaisemassakin, jonka Hynninen on säveltänyt ja sovittanut näyttelyä varten loop-konetta käyttäen. Musiikissa kuuluu Hynnisen ääni ja hänen soittamansa harppu.
Hynninen sanoo pyrkivänsä sekä musiikissaan että kuvallisessa ilmaisussaan monikerroksisuuteen. Hän kokee, että tekee samaa asiaa eri taiteenlajeilla.
”Käsittelen sekä kuvan että äänen kautta jotakin aihepiiriä.”
Aiheena olevasta tematiikasta kertoo jotakin Pirkkalassa Galleria 2:ssa esillä olevan näyttelyn nimi, Unia vai kaikuja II. Edellisen kerran työt olivat esillä alkuvuonna Laterna Magica -taidegalleriassa Helsingissä näyttelynimellä Unia vai kaikuja.
Näyttelyn kakkosversioon on lisätty luonnospiirroksia, joita Hynninen teki joitakin maalauksiaan varten. Piirrokset perustuvat valokuviin, jotka Hynninen otti itsestään.
”Hain kuviin jotakin pientä vääristymää, unenomaista epämääräisyyttä. Valokuvan pohjalta piirsin paksulla remonttitussilla luonnoksen paperille.”
Vaikka valokuvat ovat Hynnisestä otettuja ja luonnokset ja maalaukset niiden perusteella tehtyjä, hän ei koe teosten olevan omakuvia. Ne kertovat pikemminkin ajasta, jolloin Hynninen maalasi ne.
”Tein suurimman osan maalauksista korona-aikana, jolloin ei ollut mahdollisuutta käyttää muita henkilöitä malleina.”
Katsoja voi samastua pandemia-aikana tehtyjen hahmojen teeskentelemättömiin ilmeisiin. Niistä tunnistaa vakavuutta ja mietteliäisyyttä, ahdistustakin.
KOSKA Hynninen harvoin varastoi vanhoja töitään, maalausten luonnospiirroksia saatetaan nähdä jatkossa osana uusia teoksia.
Uudelleenkäytettävyyden idea toistuu pleksitöissäkin niiltä osin, missä on lasia. Materiaali on lasitaiteilijoiden jätelavalta kerättyä pinttiä eli lasimurskaa.
”Esiinnyin Urjala Soikoon -festivaaleilla vuonna 2019. Festivaalin taiteellinen johtaja Teemu Kupiainen toivoi minulta sitä, että maalaustöissäni olisi jotakin kierrätysmateriaalia Nuutajärveltä.”
JATKOSSA Hynniseltä on tulossa elokuvasävellysprojekti. Lisäksi Hynninen aloittaa Sysmän Suvisoiton kolmivuotisen kauden taiteellisena johtajana elokuussa Elina Vähälän seuraajana.
Kuvataiteen saralla Hynninen haluaa tehdä seuraavaksi ihan jotakin muuta kuin työskennellä pleksin ja lasin parissa. Mitä se voisi olla?
”Jotakin kevyttä ja pehmeää.”
Laura Hynninen: Unia vai kaikuja II, 7.7.-8.8., Galleria 2, Suupantori 2, Pirkkala.
Fakta: Laura Hynninen
– Suoritti harpunsoiton A-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa vuonna 1999.
– On toiminut Kansallisoopperan orkesterin harpun äänenjohtajana vuosina 2000-2012 ja Radion Sinfoniaorkesterin äänenjohtajana vuodet 2013-2015.
– On ollut useiden suomalaisten orkestereiden, muun muassa Avanti!:n, Tapiola Sinfoniettan ja Radion Sinfoniaorkesterin solistina.
– Valmistui kuvataiteilijaksi Helsingissä toimivasta Taidekoulu Alfasta ja on pitänyt kuvataidenäyttelyitä vuodesta 2016 alkaen.
– Sooloalbumi Otilia (Alba Records) voitti Yleisradion Vuoden levy -palkinnon 2021
