KAIKISTA menneistä ajoista viikinkien valtakausi ja keskiaika vetoavat suomalaisiin historian elävöittäjiin. Aiheesta Pirkkalan Muinaismarkkinoilla luennoiva Ulla Moilanen arvelee aikakausien vetovoiman selittyvän menneen maailman romantiikalla, joka antaa taiteellisia vapauksia.
”Ajallinen etäisyys luo tilaa tulkinnalle. Aikaa on kulunut liikaa, jotta voitaisiin täsmällisesti ennallistaa noiden kausien aitoja tapahtumia.”
Nämä ajanjaksot ovat jatkuvasti esillä populaarikulttuurissa, minkä vuoksi ne ovat ikään kuin tuttuja. Populaarikulttuurille ominaisesti ajanjaksoista ja niiden ihmisistä korostetaan tunteisiin vetoavia piirteitä, jotka viehättävät. Monet elävöittäjät haluavatkin painottaa esteettistä miellyttävyyttä.
”Populaarikulttuurissa nähdään toki toistakin ääripäätä, jossa ihmiset ovat likaisia ja raihnaisia. Sekään ei ole ihan totta, kuten ei siloiteltukaan ilmiasu. Totuus on siellä jossakin näiden ääripäiden välissä.”
Jotkut elävöittäjät ovat kuitenkin todella tarkkoja autenttisuudesta. Se on ongelmallista, Moilanen katsoo.
Täydellistä autenttisuutta ei voi saavuttaa eikä siihen kannata edes pyrkiä.
KÄSITYKSET eroavat siitä, mitä autenttisuudella määritellään ja miten siihen päästään.
Autenttisuudella voidaan tarkoittaa sitä, että jokin esine, vaikka kude tai pronssiesine, on valmistettu samoista materiaaleista kuin satoja tai tuhansia vuosia sitten.
”Mutta meillä ei ole käytössä sellaista materiaalia, jota ihmisillä tuolloin oli. Nykylampaiden villa on laadultaan erilaista kuin mitä se rautakaudella oli. Metallisekoitukset olivat vaarallisia, koska niissä oli paljon lyijyä.”
Jos pyritään ennallistamaan jokin esine juuri samanlaiseksi kuin muinainen vastine oli, syntyy eettinen riski arkeologian näkökulmasta katsottuna. Tämän päivän tuotanto, joka imitoi tarkasti menneiden aikojen valmisteita, voi vääristää alkuperäistä aineistoa. Missä esine, joka valmistetaan 2020-luvulla, on kahdensadan vuoden päästä? Voidaanko sitä pitää silloin vaikka rautakauden tavarana, jos se muistuttaa liian täsmällisesti alkuperäistä, pohtii Moilanen.
”Paitsi että ennallistaminen on todella suosittua, esineitä tuotetaan myös kaupallisesti paljon. Kaupallisesti tuotetut esineet harvoin muistuttavat kovin tarkasti muinaisia, mutta joka tapauksessa ongelmia voi tulla.”
Vaikka tutkimuksella saadaan joitakin asioita selville, aina jää tulkittavaakin. On mahdotonta tietää kaikkia yksityiskohtia, Moilanen toteaa. Hän näkeekin, että täydellistä autenttisuutta ei voi saavuttaa eikä siihen kannata edes pyrkiä.
”Nykyajan normitkin säätelevät elävöitystä. Se, mikä on ollut hyväksyttävää kauan sitten, ei välttämättä ole sitä nykyisin.”
VAIKKA Moilanen kritisoi autenttisuuspyrkimystä, hän ei arvostele elävöittämisharrastusta, vaan päinvastoin.
”Elävöittäminen on hieno harrastus. Se on tietynlainen taiteellinen performanssi, joka lisää harrastajiensa hyvinvointia.”
Eävöittäminen on esimerkiksi muinaisten käsityömenetelmien ja -tekniikoiden harjoittamista. Elävöitys voi olla myös eläytymistä: harrastaja luo hahmon menneisyydestä ja pukeutuu häneksi. Roolipeleistä eläytyminen eroaa siinä, että eläytyminen on vapaata ilman sääntöjä ja käsikirjoitusta.
Elävöittäminen voi olla jonkin tapahtuman uudelleenluomista, jota englannissa kutsutaan termillä re-enactment.
”USA:ssa on suosittua ennallistaa sisällissodan ja Englannissa Wilhelm Valloittajan taisteluja.”
Toinen elävöittämisen suuntaus on living history -toiminta. Ulkoilmamuseoissa näkee ajanjaksolle ominaisesti pukeutuneita ihmisiä arkisissa askareissaan.
MOILANEN itse ei harrasta elävöittämistä, mutta on työnsä puolesta tehnyt paljon yhteistyötä historian elävöittäjien kanssa.
”Meillä oli valokuvausprojekti heidän kanssaan. Siinä kuvitettiin rautakautta. Ne olivat sellaisia tuokiokuvia menneisyyteen.”
Moilanen on koulutukseltaan arkeologi ja tekee työtä tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Hän tutkii rautakauden hautoja ja perhe-elämää. Hän on opettanut ja luennoinut arkeologiasta harrastajille.
Ulla Moilanen luennoi historian elävöittämisestä ja autenttisuuden ongelmasta Pirkkalan Muinaismarkkinoilla Reipissä la 9.7. klo 16.
