Lapsena Marjaliisa Alanko näki, kuinka naapurin isäntä ampui tulipalossa kärsineitä sikoja pihaan – Myöhemmin pirkkalalainen käsityötaiteilija teki näystä kirjontatyön

Marjaliisa Alanko ammentaa taideteostensa aiheita esimerkiksi omasta lapsuudestaan ja ystäväpiiristään.

Näky painui nuoren Marjaliisa ”Marri” Alangon mieleen ja jalostui myöhemmin hänen toistuvaksi painajaisekseen.

Alanko oli vasta pieni lapsi, kun naapurin sikalassa Tampereen Koivistonkylässä syttyi tulipalo. Pelastajat eivät päässeet avuksi, koska tilalle vievä silta oli liian pieni. Nuori Marri katseli, kun tilan isäntä ampui palavia sikoja pihaan.

”Äiti kutsui minua saunaan, mutta vastasin, että katson tämän ensin”, Alanko muistelee.

Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, isäntä ja liekehtivät siat on ikuistettu taideteokseksi – ei tosin maalaukseksi tai kauhuelokuvaksi, vaan kirjontatyöksi. Sikojen raadot Alanko jätti työstä tarkoituksella pois, mutta muuten Fäfflin sikala palaa -teos on yksityiskohtainen kuin sarjakuvaruutu.

Työ on paraikaa esillä Alangon ensimmäisessä käsityönäyttelyssä Pirkkalan Taitokeskuksessa.

Fäfflin sikala palaa -kirjontatyö kuvaa Marjaliisa Alangon lapsuudennäkyä.

Myös moni muu näyttelyn teoksista pohjautuu Alangon omaan elämään. Karhuksi maalattu kivi on viittaus 17-vuotiaana Teiskossa tehtyyn marjaretkeen äidin kanssa (”äiti heitti marjaämpärin pois ja juoksi lujaa”). Mustalle kankaalle kirjottu Miekkatanssi taas juhlistaa Alangon ystävän Johanna Nylundin kilpailumenestystä kalpamiekkailussa.

Veljeni Timo, minä ja syreenikiitäjä -kirjontatyö kuvaa Alangon veljensä kanssa tekemien öisten perhosretkien maagista tunnelmaa.

Kirjontatöiden eloisuutta lisää Alangon mieltymys kulta- ja hopealankoihin sekä erilaisten materiaalien kokeilemiseen. Esimerkiksi Paratiisin monenkirjavien lintujen keskeltä voi bongata hauskana yksityiskohtana koristehelmen, siis linnun munan.

”Yksityiskohtia vain tulee jostakin”, Alanko naurahtaa.

Vuodesta 2006 käsitöitä tehnyt Alanko suhtautuu harrastukseensa leikkisästi mutta tosissaan. Yhden kirjontatyön valmistumiseen menee noin kaksi kuukautta, ja uusia taitoja Alanko opettelee Taitokeskuksen kursseilla. Eläkkeellä on hyvin aikaa omistautua taiteelle.

Hän kertoo juuri kurssien ja niiden ohjaajien olleen hänelle tärkeitä kannustajia käsitöiden maailmaan syventymisessä.

Marjaliisa Alanko tutkii kirjontatöissään myös erilaisia tapoja tanssia. Miekkatanssi-työssä miekkaillaan.
Marjaliisa Alangon näyttely on esillä Taitokeskuksessa 6.4. asti.
Paratiisi-nimisestä kirjontatyöstä voi löytää vaikka minkälaisia lintuja.

Marjaliisa Alangon näyttely Leikkiä langoilla – luovaa kirjontaa Pirkkalan Taitokeskuksessa (Suupantie 2) 6.4. asti. Auki ma 9–16, ti 12–16, ke–to 9–16.